Kokoonpano: Puhemies: Viljo,
kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi
BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä,
Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai
2. syyskuuta 2017 – torstai 30.
marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi
päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Toinen istunto 3.9.2017
Viljo: ”Voimme jatkaa suoraan eilisestä, koska
kaikki seurasimme haastattelua Akateemisessa ihan lähietäisyydeltä …”
BZ: ”Minusta tämä istunnon ajankohta väärä tai
ainakin hankala. Älkää ymmärtäkö väärin. Pataässä voi aloitta karaokensa sunnuntaina kello10, mutta minä en saanut silmiäni pois Suurkirkosta enkä
voinut olla kuulematta sen kellojen kutsua jumalanpalvelukseen …”
Viljo: ”Sori BZ. En tullut ajatelleeksi sitä.
Lupaan, että jatkossa sunnuntai-istunnot aloitetaan vasta iltapäivällä …”
Lennu: ”Se on oikein. Kyllä meidän täytyy sen
verran kunnioittaa toistemme uskonnollista vakaumusta, vaikka se olisi vähän haalistunutkin.
Tänne Maamyyrä-kortteliin kirkonkellot tosiaan kuuluvat aika kutsuvasti.”
BL: ”Merkitsen tämän muistiin … Mutta
puhemiehen ehdotus on kyllä hyvä. Austerin ja Niinistön keskustelusta voisimme
todellakin aloittaa. Sehän sai räväkkää julkisuuttakin, kun haastattelija pääsi
ikään kuin varkain lämmittelemään televisioyleisöä pari tuntia aikaisemmin.
Olikohan se ihan järjestetty juttu?”
Lennu: ”Sitä minä en tiedä, mutta kyllä me Ukon
ja Jennin kanssa valmisteltiin illalla esitystä ihan tuntitolkulla. Siinä oli sähköä.
Arvattiin, että Akateeminen olisi tupaten täynnä uteliasta porukkaa. Minä
muuten valitsin Ukon kengät. Huomasitteko? Se oli pikantti yksityiskohta. Jenni
määräsi takin värin. Harmonia kenkien kanssa oli täydellinen. Sitä paitsi minun
ideani oli se, että Ukko piti silmälasejaan koko ajan kädessään. Ne oli sitä
varten, että jos Auster olisi tullut tummissa aurinkolaseissaan paikalle tai vetänyt
ne kesken haastattelun taskustaan, Ukolla olisi ollut heti vastaus valmiina.
Lasit silmille, vaikka ne eivät olleetkaan mustat.”
BZ: ”Jees. Aika rento meininki siinä hommassa
oli. Vaikka kyllä minä hieman ihmettelin amerikkalaisen kuuluisuuden synkkää
värisävyä. Presidentttimme musta paita oli ihan ok. Tyylikäs. Mutta Austerilta
olisi voinut odottaa jotakin räiskyvämpää …”
Viljo ei halunnut jatkaa istuntoa
näissä merkeissä, vaikka kevyt rupattelu kyllä sopi hänen mielestään ihan hyvin
syysparlamentin henkeen.
Viljo: ”Hyvät herrat. Ehkäpä me jätämme
muoti-ilmiöt tähän, vaikka tiedän kyllä, että joillekin ne ovat tärkeämpiä kuin
sanat ja sanottavat … Mutta jos ajattelemme syysparlamentin perusteemaa,
tasapainon järkkymistä, mitä sanotte Austerin mielipiteistä? Oliko Göbbels vain
kevyt heitto vai mitä?”
Lennu: ”Auster ja Trump eivät taida olla oikein
puheväleissä keskenään. Aika hävytön heittohan se oli, mutta se menee kyllä
amerikkalaisen vaaliretoriikan piikkiin. Kyllä sieltä on kuultu ja nähty
pahempaankin. Ehkä se oli tarkoitettu vain eurooppalaiselle yleisölle, mutta ei
nimenomaan suomalaisille. Paikka ei tässä mielessä ollut ehkä aivan kohdallaan.
Sen sijaan hänen huomautuksensa orjuudesta kouraisi syvemmältä koko
amerikkalaista elämänmuotoa ja sen historiaa. Se riipaisi kertaheitolla
amerikkalaisen unelman alastomaksi. Jos synnyt köyhänä Amerikassa,
yhteiskunta on melko julma.”
BZ: ”Siinä oli itsekritiikki kohdallaan. Mutta
on tietysti hyvä muistaa, ettei orjien raahaaminen Afrikasta Amerikkaan ollut
yksinomaan amerikkalaisten rikos, vaan kyllä me eurooppalaiset olimme siinä inhottavassa
hommassa yhtä innokkaasti mukana.”
Viljo: ”Presidentti olisi voinut samaan syssyyn
kysyä Austerilta myös Euroopasta lähteneiden uudisasukkaiden suhtautumista
Amerikan mantereiden alkuperäiskansoihin … intiaaneihin …”
Lennu: ”Ei se olisi oikein sopinut Ukon suuhun …”
BL: ”Olen samaa mieltä. Se olisi pamahtanut
bumerangina takaisin, kun muistetaan, mitä Gobbels ja kumppanit tekivät
juutalaisille Euroopassa.”
Viljo: ”Mutta kyllä Paul Austerin haastattelun
suurimmaksi lahjaksi kuitenkin jäivät ne muutamat ajatukset, joilla hän valaisi
uusinta, järkälemäistä romaniaan ”4 3 2 1”. Hän tietysti ymmärsi presidentti
Niinistön pyynnön selittää koko kirja Akateemiseen kokoontuneelle yleisölle ja
suomalaisille television katsojille hyberbolaksi,
mutta silti hän osasi kaivaa esille olennaisen.”
Aikaisemmat kirjani ”Talvipäiväkirja”
(2012) ja ”Report from the Inferior” (2013) olivat tärkeitä. Ilman näitä kahta
omaelämäkerrallista kirjaa en olisi koskaan voinut kirjoittaa romaania 4321. Ne
veivät minut pohtimaan lapsuuden ja nuoruuden merkitystä ja kasvamisen
universaalia luonnetta. Jokainen kasvaa aikuiseksi joskus ja jossakin. Romaani
ei ole kuitenkaan missään nimessä omaelämäkerrallinen, vaikka päähenkilö Archie
Ferguson on syntynyt samana vuonna kuin minä itse. Tämä yhtymäkohta antoi
minulle hyvän historiallisen kehyksen.
BL:
”Tämä on tärkeää, kun ajatellaan tasapainon järkkymistä. Silläkin on oma
historiallinen kehyksensä. Rooman valtakunnan tuhoutumisella ja tämän päivän
kaoottisella maailmankuvalla, jossa nähdään jopa kansainvaellusten piirteitä ja
uhkia, saattaa olla yhteisiä piirteitä, joiden löytäminen ja ymmärtäminen voi
auttaa koko ihmiskuntaa löytämään tasapainon.”
Lennu:
”Se voi olla ihmiselle ylivoimaista.
Kysyväthän vanhat ja viisaat arvoituksellisesti, mitä se on, jota ihminen hakee
ja hakee, eikä soisi löytävänsä.”
Viljo: Ehkä tasapaino on juuri tällainen arvoitus.
Salaisuus, jota on viisasta tavoitella, vaikka sen saavuttaminen on mahdotonta –
ellei peräti tuhoisaa?”
BZ: ”Älkää nyt kuitenkaan luopuko siitä, vaikka joku
muu poliitikko kuin minä tulee myöhemmin sitä teidän kanssanne etsimään.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti