Kokoonpano: Puhemies: Viljo,
kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi
BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä,
Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai
2. syyskuuta 2017 – torstai 30.
marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi
päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Neljäs istunto 10.9.2017
Viljo: ”Uskonpuhdistuksen tarkoituksena oli
tasapainon saavuttaminen, vaikka lopputulos oli kaikkea muuta. Uskonsodat
repivät Euroopan ja saattoivat sen epävarmuuden tilaan, joka jatkuu edelleen ja
on levittäytynyt ympäri koko maailman.”
BL: ”Uskonto sopii kyllä sunnuntai-istunnon
teemaksi, vaikka siltä pohjalta ei sovintoa ja tasapainoa ole tänäänkään
päivänä odotettavissa.”
Lennu: ”Ei todellakaan. Eihän paavin kirkkoa
vieläkään haluta ärsyttää muistuttamalla sitä 500 vuoden takaisesta
uskonpuhdistuksesta. Kun raha kirstuun
kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. Se on kipeä asia edelleenkin.
Siksi puhutaan – varmuuden vuoksi – mieluummin reformaatiosta ja ekumeniasta.”
BZ: ”Ekumeniakin on tosiasiassa kovin
rajoitettua ja rajallista. Esimerkiksi juutalaisuus – elävänä ja todellisena
ilmiönä – tahdotaan rajata sen ulkopuolelle. Puhumattakaan Koraaniin
pohjautuvista uskonnollisista virtauksista ja niiden tulkinnoista …”
Lennu: ”… niin tai esimerkiksi
budhalaisuudesta, josta puuttuu kokonaan ajatus sodan väistämättömyydestä”
Viljo Vähänen ei halunnut
rajoittaa keskustelua maailman uskontojen erilaisuudesta, vaikka näki kyllä
vaarana sen, että syysparlamenttikin herkästi ajautuisi väittelyyn
kostonhalusta ja vihamielisyydestä taikka pakanauskonnoista, joihin väkivalta
liitetään ikään kuin luonnollisena mausteena.
Viljo: ”Me voimme ihan hyvin jatkaa
keskusteluamme tällaisesta globaalisuuden näkökulmasta. Sehän näyttää olevan
kovin ajankohtaista ja suosittua. Ehkä tasapainoa olisi todellakin etsittävä
aikamme suurista ilmiöistä. Tiede ja tekniikka näyttävät kutistaneen maapallon
rusinankokoiseksi makupalaksi, joka mahtuu jokaiseen suuhun ja jota kaikki
ihmiset ja eläimet voivat mutustella ja maistella omien mieltymystensä
mukaisesti.”
Lennu: ”Se on kyllä hirmuinen tehtävä Pysyttäisiin
nyt kuitenkin ihmisten maailmassa eikä vedettäisi eläimiä mukaan
uskonpuhdistukseen.”
Viljo: ”Aivan oikein, Lennu. Siksi otinkin
mukaani ortodoksisen kirkon esipaimenen, isä Ambrosiuksen mietelmän siitä,
miten muut kristilliset kirkot viettävät reformaation merkkivuotta yhdessä
protestanttisten kirkkojen kanssa ja mitä ortodoksien pitäisi siitä sanoa. Se
sopisi vaikka parlamenttimme päivän
tekstiksi.”(ks. Ortodoksi viesti 6/17).
”Olemme iloisia, että
katolinen ja ortodoksinen kirkko on juhlavuonna kutsuttu mukaan. Enää eivät
protestanttiset kirkot pullistele lihaksiaan oman puhdasoppisuutensa vuoksi.
Samaan aikaan katolinen kirkko on ottanut nöyremmän ja itsekriittisemmän
asenteen suhteessa luterilaisiin ja reformoituihin. Ortodokseja ei reformaatio
Martti Lutherin ja Jean Calvinin aikakaudella paljon koskettanut … Tämä
merkkivuosi on erinomainen mahdollisuus jokaiselle kirkolle puhdistaa mieltään
historian painolastista.”
BL: ”Minäkin luin tuon tekstin. Sen lopussa isä
Ambrosius esittää toivomuksen siitä, että 2000-luvun ihmiset kuulisivat
ihmisten aitoja kysymyksiä esimerkiksi elämän tarkoituksesta, ihmisen
henkisestä kasvusta, lähimmäisen rakkaudesta, kuolemasta ja eutanasiasta.”
BZ: ”Juuri niitähän kaikki puolueet ovat jo
vuosikymmeniä käsitelleet omissa periaateohjelmissaan. Eivät ne ole meille
nykypoliitikoillekaan mitenkään outoja ja uusia.”
Viljo: ”Tässä se ongelma onkin. Kyllä
sodanjälkeiset ohjelmapäälliköt osasivat kirjoittaa ohjelmia. Dynaaminen konservatismi, sosiaalinen valintatalous, demokraattinen
sosialismi, vihreä lanka ja mitä niitä onkaan. Ei se niistä ole kiinni.
Mutta heti, kun on siirrytty käytännön toteuttamiseen, seinä on noussut
pystyyn. Esimeriksi kolmikantaa
(hallitus, työnantajat, työntekijät) on ajettu vuosikymmeniä kuin käärmettä
pyssyn piippuun, mutta tulokset ovat olleet kerta toisensa jälkeen surkeita. Yhteiskuntasopimustakin on yritetty –
yhtä laihoin tuloksin. Ministereitä on vaihdettu. Uusia puolueita on
perustettu. Perustuslakiakin on taivutettu. Mutta mikään ei ole auttanut.”
Lennu: ”Kyllä me joudumme Ukon ja Jennin kanssa
taaskin jännittämään, mitä tästä syksystä tulee. Silmä kovana me seuraamme myös
pian alkavia sotaharjoituksia Itämerellä. Sattuma
on aina ennenkin ohjannut maailmanpolitiikkaa!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti