maanantai 21. maaliskuuta 2011

11. Libya - suuren sodan esinäytös?

Wikipedian luettelo maapallolla käydyistä sodista on uuvuttava, vaikka se ulottuu vain runsaat 4000 vuotta taaksepäin. Ihmiset ovat todennäköisesti sotineet keskenään aina siitä lähtien, kun tämä eläinlaji ilmestyi tähän osaan maailmankaikkeutta. Milloin ja missä muodossa se tapahtui on kiistanalaista.
Sotahistoriaakin on syntynyt sitä mukaa, kun ihmiset ovat alkaneet luokitella sotia erilaisin kriteerein. Kerrotaan, että Thukydideskin alkoi kerätä aineistoa tunnettuun peloponnesolaissodan historiaansa, koska ajatteli sen muodostuvan siihenastisista sodista tärkeimmäksi ja merkillisimmäksi. Hän saattoi kyllä olla oikeassa, vaikka myöhemmät historioitsijat ovat vuorollaan nostaneet "omia sotiaan" yhtä näkyvästi esille.
Nykyihmiselle viime vuosisadan molemmat maailmansodat ovat merkinneet suurinta mahdollista ja järkyttävintä sodan muotoa. Vihoviimeisintä. "Ei enää koskaan"-hengessä syntyivät Kansainliitto ja Yhdistyneet Kansakunnat.
Nyt puhutaan jo - tosin vasta kuiskaillen - kolmannesta suuresta sodasta. "Ei kahta ilman kolmatta".
Tosiasiassahan sota on ollut läsnä heti toisen maailmansodan päätyttyä, vaikka maailmansodalta on vältytty. Rauhanpuolustajana oma korvani on ollut erityisen herkkä tässä suhteessa.
Ensin Korea (1950-1953), sitten Vietnam (1964-1973) ja Iran-Irak (1980-1988). Nyt Irak, Afganistan ja Tshetsenia. Nato "pommitti rauhan" Balkanille (Kosovoon) ilman YK:n valtuutusta. Nyt "suuri koalitio" pommittaa Libyaa YK:n suostumuksella.
Tarkoitus on vahvistaa maailmanrauhaa ja estää suursodan syttyminen!
Epäilys on kuitenkin - jo pitkään - hiipinyt mieleeni.
Entä jos kaikki nämä "pikkusodat" ovatkin vain esinäytöstä suureen sotaan? Miksi maailma on jälleen hampaisiin saakka aseistautunut? Miksi aseteknologiaa on kehitetty näiden vuosikymmenten aikana yhä tuhovoimaisempaan suuntaan? Odotetaanko nyt vain hetkeä, jolloin ydinase saadaan (Hirosiman ja Nagasagin katastrofien jälkeen) operatiiviseen käyttöön, pois joukkotuhoaseiden kategoriasta, alas arkikäyttöön?
Kun asetehtaat ympärimaapalloa jauhavat täydellä teholla uusia, entistä sofistikoidumpia, aseita, eikö olekin "järkevää ja taloudellista", että varastoja tyhjennetään "pikku sodissa", jotta saadaan tilaa uusille tuotteille? Markkinatalous ei siedä pitkiä, turhauttavia katkoksia! Eihän asetuotantoon sidottuja ihmisiä, voi panna kadulle vain sen vuoksi, ettei "kunnon sotia" ole odotettavissa!
Libya seisoo suuren sodan kynnyksellä. On selvää, että sotakoalitio pystyy nujertamaan sen hetkessä valtaisalla teknisellä ylivoimallaan. Mutta seisotaanko nyt taivaaseen ulottuvalla portilla, jonka toisella puolella on "teollinen, hyvinvoiva, vapaa ja demokraattinen" läntinen sivilisaatio ja toisella koko islamilainen maailma?
Islamistisille diktaattoreille (Saddam, Gaddafi) ei voi syöttää demokratiaa kultalautaselta eikä kultalusikoilla, koska niitä heillä on omasta takaa. Se ei onnistu myöskään risteilyohjuksilla, lentotukialuksilla ja tykeillä!
Vapaus ja demokratia eivät ole vientitavaroita. Lännellä ei ole niihin omistusoikeutta.  Erilaisuuden ymmärtämisellä ja suvaitsevuudella voidaan hillitä aseiden synnyttämää sotahurmaa ja ottaa askeleita rauhan suuntaan. Sotaan ne eivät sovellu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti