Maapallo järkkyy?
Istun Viljo Vähäsen kanssa savusaunan seinustalla. On keskipäivä. Hanki kimaltelee tervaleppien takaa. Jää kumpuilee rantakivien päällä. Kuoliosaaren männyt seisovat kuurassa. Horisontti katoaa kevyeen usvaa.
Hiljaisuus on täydellinen. Emme ole sanoneet pariin tuntiin sanaakaan.
Tiedämme sanomattakin, että molempien ajatukset liikkuvat Japanissa. Maanjäristyksessä ja Tsunamissa. Niistä on tasan viikko. Kuolleita lasketaan. Numerot vilistävät ylöspäin. Pysähtyvätkö ne koskaan? Kuinka moni on ehtinyt saada kuolettavan annoksen säteilyä? Monenteenko sukupolveen rangaistus tyhmyydestä ulottuu?
- Kerro, mitä se näyttää sieltä toiselta puolelta?
Viljo tietää, mitä tarkoitan. Hänhän on kertaalleen kuollut mies. Vaikka istuukin nyt tuossa vieressäni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei ole riisunut hatunreuhkaansa eikä rukkasiaankaan. En ole minäkään. Koska pakkanen on pysytellyt kahdenkympin tuntumassa jo monena yönä peräkkäin eikä aurinko päivälläkään paljon hetkauta sitä alaspäin.
- Suurin syy on ahneus.
Viljo aloittaa aina jostakin kaukaa, syvältä. Varovaisesti, mutta tarkasti. Arvaan, että tälläkin kertaa hän päätyy markkinavoimiin ja sijoittajiin, vaikka kysymykseni koski sitä, miltä Japanin tuhoisin maanjäristys näyttää siltä puolelta elämänkaarta, jota tavallinen kuolevainen ei pääse katsomaan.
- Minäkin, jolla ei aikoinaan ollut juuri mitään tietoa maapallon rakenteesta enkä ollut selvillä mannerlaattojen liikkeistä, olin kuullut, että maapallon kuori kellui tulikuuman sydämen päällä ja että jostakin uumenista ryöpsähtelee jatkuvasti pinnalle sydämen riekaleita. Tiesin myös, että maapallo oli kaiken aikaa monenlaisessa liikkeessä, joita ihminen ei arkielämässään pystynyt havaitsemaan. Aavistin jo silloin, että monet tiesivät näistä asioista paljon enemmän kuin minä, mutta vasta päästyäni toiselle puolelle, ymmärsin, kuinka vähän - vain pikkiriikkisen - nyt maapallolla elävä ihminen - tiedemiehet ja poliitikot mukaan lukien -tietää kaikesta siitä, mitä universumissa todella tapahtuu.
- Mutta kyllähän japsit tiesivät, missä mannerlaattojen rajat kulkevat ja osasivat jopa odottaa, että ne saattavat silloin tällöin liikahtaa vaarallisesti. Miksi he siis rakensivat atomivoimaloita sen repeämävaaran tuntumaan?
- Siinäpä se. Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan. Kyllä heidän on täytynyt tietää, mikä vaara siinä piilee. Mutta he ottivat mieluummin askeleen vaaraan kuin askeleen väärään, koska markkinavoimat ohjasivat päätöstä. Ahneus voitti. Turvallisuudesta tingittiin, jotta voittoja voitiin maksimoida. Siinähän on vapaan markkinatalouden ydinvoima! Nyt siitä joudutaan maksamaan kova hinta. Kohtuuttoman kova.
- Mutta onko todella mahdollista, että koko maapallo järkkyy? Nythän puhuttiin siitä, että koko Japani siirtyi jonkin verran paikaltaan ja että maapallon akselikin liikahti.
- Tuohon en uskalla sano mitään. Toiselta puolelta katsottuna muutos oli niin vähäpätöinen, ettei sillä ole mitään merkitystä. Mutta toisaalta on täysin mahdollista, että tämä oli vain alkua suuremmalla järkkymiselle ja että mannerlaattojen yhtäaikainen, suurempikin liikahdus on aina mahdollista.
- Sitä olen itsekin ajatellut, kun muistan lukeneeni National Geographicista aikoja sitten artikkelin suurista mullistuksista, joiden myötä lähes kaikki elämä katosi maapallolta. Sellaisten liikkeiden aikataulu lasketaan miljoonissa vuosissa, ja nyt me elämme vuotta 2011. Se on kovin pikkuinen luku!
- Niin on.
Eikä Viljo sen jälkeen sanonut enää mitään, vaan sulki silmänsä ja antoi kevätauringon tunkeutua kuumana, loistavana kehränä luomiensa lävitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti