On sunnuntai. Yöllä oli siirrytty kesäaikaan, mutta se ei juurikaan häirinnyt T:n aamurytmiä. Hän oli kyllä noussut hämärissä, mutta nyt aurinko paistoi jo kirkkaasti, kun kello näytti yhdeksää, vaikka se olisi näyttänyt vasta kahdeksaa ellei hän olisi jo ennen nukkumaan menoa siirtänyt viisareita tunnilla valoa kohti. Varmuuden vuoksi.
Illalla T:kin oli osallistunut Earth Houriin ja istunut tunnin ajan yhden ainoa kynttilän valossa. Tohtorikin oli istunut. Siiten he olivat katsoneet Maikkarilta Aki Kaurismäen Varjona paratiisissa. Kyllä se vieläkin säväytti. Kerronnan koruttomuus, valot ja värit olivat kohdallaan. Ja Kallio, tietysti. Päärooleissa Matti P. ja Kati O. tunkivat suoraan ihon alle.
Nyt Teuski hyrräsi jälleen T:n polvella, kun he katsoivat vakiopaikaltaan hankien kiiltoa. Talvi saisi kyllä jo vähitellen loppua, mutta mitään kiirettä sillä ei ollut. Kevättä kohti oltiin joka tapauksessa menossa. Ja vauhdilla, koska hanget vajosivat iltapäivisin melkein silmissä.
- Teuski. Meillä on taas pieni ongelma. Tai oikeastaan aika suuri. Vallankaappaushan on aina iso asia, vaikkei meillä ole siitä juurikaan kokemuksia. Ei ainakaan sillä tavalla kuin nyt arabimaailmassa.
T. oli pitänyt monta päivää kirjoituspöydällään Suomen Kuvalehteä (11/2011), jossa pääministerin entinen valtiosihteeri Risto Volanen oli kertonut, kuinka sotilaat ovat tekemässä vallankaappausta. Täällä Suomessa! "Taistelu Suomesta" oli repäisty kolmelle aukeamalle ja kuvitettu rynnäkkökiväärein. Tai mitä tussareita ne nyt ovat. Toimitus oli keksinyt panna otsakesivun armeijan maastopuvusta repäistyihin raameihin. Kirkkaassa salamavalossa, mustan varjon edessä, R.V:n suuhun oli pantu sanat : "Isänmaallinen lojaalisuus on Suomessa kääntynyt itseään vastaan". Mitähän se tarkoittaa?
- On kysyttävä taas Viljo Vähäseltä. Eikö niin, Teuski? Viljo ei ole käynyt ENAa eikä inttänyt tohtoriksi, mutta selväjärkinen hän on. Missä ihmeen taistelussa se Risto on nämä vuodet elänyt. Haluan kuulla, mitä Viljo sanoo.
T. hipaisi kännykkäänsä ja kutsui Viljo Vähäsen paikalle. Teuski hyppäsi lattialle.
- Olenkin jo odottanut tätä kysymystä", Viljo vastasi, kun T. oli selostanut muutamalla sanalla tämänkertaisen ongelman. - Ihmettelen, kuinka se on melkein vaiettu kuoliaaksi. Ajatellaanko, että ranskalaisen eliittikoulun käynyt valtiosihteeri on niin viisas mies, ettei hän voi olla väärässä? Vai onko syynä Risto Volasen puoluetausta? Tai eduskuntavaalien läheisyys? Jokin tässä asiassa mättää.
T. ei tavallisesti keskeytä Viljoa, mutta nyt hän teki sen ennen kuin tämä ehti päästä alkua pitemmälle.
- Viljo Vähänen. Anteeksi, että keskeytän. Kun sanoitte, että "jokin tässä mättää", ajattelin heti, että tekin olette yhtä hämmentynyt kuin minä, jolle koko asia rävähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yrittäkää nyt kuitenkin olla ajattelematta Risto Volasen taustaa tai tämänhetkistä poliittista tilannetta. Tekin olette varmasti lukenut Kuvalehden artikkelin ällätikun kanssa. Yritetäänpä pohtia, mitä hän siinä tosiasiassa sanoo. Minä en nimittäin saa siitä oikein selvää. Ehkä me sen jälkeen voimme miettiä, miksi - mistä syytä - tällainen vuodatus tuli juuri nyt ja onko siinä mahdollisesti jotakin henkilökohtaista.
- Pyydän itse anteeksi. Tämä on jollakin tavalla niin hankala asia, etten ole saanut siitä mitään otetta. Ajatukset lähtevät kulkemaan outoja polkuja, koska teksti on mielestäni ristiriitainen ja epäselvä. En ole löytänyt sen punaista - enkä vihreää - lankaa. Tunnen kyllä Volasen taustan ja tiedän hänen asemansa sekä puolueessaan että virkamieskunnassa. Hän on puhdas kuin pulmunen. Ei varjon häivää. Juuri siksi tämä tuntuu niin kummalliselta. Valtioneuvoston kansalian valtiosihteerin paikka tuntui istuvan hänelle kuin nenä päähän. Sen ylemmäksi hän ei olisi voinut päästä. Ei ministeriksi. Ei pääministeriksi. Ei presidentiksi. Hän oli kuitenkin politiikan teossa ihan avainasemassa. Minun mielestäni hänellä olisi ollut mahdollisuus pitää ohjakset tiukasti omissa käsissään. Nyt näyttää siltä, että juuri hänen hallinnollinen koulutuksensa ENAssa ja Suomessa ja kokemuksensa sen mukaisissa tehtävissä, on muodostunut hänelle rasitteeksi; sanoisin jopa myllynkiveksi, jonka hän itse ripusti omaan kaulaansa. Sanon vieläkin jyrkemmin: hän alkoi tuijottaa vain omaan napaansa eikä seurannut, mitä hänen ympärillään - politiikassa ja tutkimuksessa - tapahtuu. SK:n artikkelin pohjalta saa sen käsityksen, ettei hän ole ymmärtänyt, mitä käsitteellä "kokonaismaanpuolustus" tarkoitetaan. Hän on johtanut valmiuspäällikköjen istuntoja, mutta ei ole tajunnut, että se on vain rajallinen - tiukasti hallinnollinen - osa turvallisuuspolitiikkaa, jonka teoreettinen ja käytännöllinen raami ulottuu paljon kauemmaksi ja paljon syvemmälle koko yhteiskuntaan. Tästä poterostaan Risto Volanen ampuu nyt sokeasti kaikkea mikä liikkuu! Ja kun niin moni asian hänen ympärillään on ollut voimakkaassa, jopa arvaamattoman voimakkaassa, liikkeessä, hänen rynnäkkökiväärinsä luodit ovat ruiskahdelleet minne sattuu. Minulle jäi artikkelista sellainen - sinänsä surkuteltava - tunne, että mies ajautui pisteeseen, jonka yllä avautui vain pieni palanen tähtikirkasta taivasta! Sieltä hän etsi tulevaisuuttaan, mutta löysi vain menneisyytensä.
- Mutta eikö valtionhallinnon militarisoituminen, josta Volanen myös puhuu, ole todella vakava asia?
- Sotilasperäinen ohjaus kaikkialla hallinnossa on mielestäni täysin väärä arvio. Kun Risto Volanen sanoo nyt, että sotilas- ja poliisisektoreilla on erittäin taitavasti hoidettu suhdetoiminta ja hyvät suhteen viestimiin, hän lyö itse asiassa kirveen omaan nilkkaansa. Eikö valtionneuvoston valtiosihteerillä olisi ollut vähintäänkin yhtä hyvät mahdollisuudet hoitaa suhteita koko yhteiskuntaan kuin sotilailla ja poliisilla. Volasen mainitsemat vaikutuskeinot - vinkit, vuodot, kertausharjoitukset ja sotilasarvot, jopa maanpuolustuskurssit - tuntuvat suorastaan lapsellisilta. Viittaus sotilas-teolliseen kompleksiin à la Eisenhower on samaa luokkaa. Kuvalehden luettelemat Volasen teesit rakentuvat saman harhakuvitelman varaan.
- Mistä kenkä siis puristaa?
- Kun Volanen sanoo myöhästyneensä Juhani Kaskealan asiassa ja kuulleensa yllätyksekseen, että amiraalia olikin jo ehditty pyytää laajempaa turvallisuuskomiteaa valmistelevaan Hallbergin komiteaan, minulle jää väkisin sellainen käsitys, että Volasen toimintaa valtiosihteerinä on sävyttänyt laajemminkin myöhäsyntyneisyys. Joku sanoisi, että hän ehti pudota uudenaikaisen turvallisuuspolitiikan rattailta ennen kuin uusi pääministeri pudotti hänet niiltä. Taitavinkin ratsumies putoaa ennen pitkää, jos hän ratsastaa kahden hevosen selässä. Volasen kohdalla kenkä puristaa - tai pitänee sanoa, puristi - siitä, että hän yritti olla samanaikaisesti sekä hyvä ja taitava hallintomies että hyvä ja taitava - siis kekkoslainen - poliitikko. Toivon hartaasti, että tyhjään ilmaan lentämään - siis eläkkeelle - jäi hyvä ihminen. Sillä sitä Risto Volanen on sanan kauneimmassa merkityksessä.
Tauko.
- Kiitos kommenteistanne Viljo Vähänen. Teen sen johtopäätöksen, ettei mitään vallankaappausta olekaan ollut suunnitteilla. Siis olematon vallankaappaus! Vallankumouksestahan me emme edes puhuneet - tällä kertaa. Saanen sitten taas kutsua teidät paikalle, kun tarvetta ilmenee. Ja eiköhän sitä aika pian ilmenekin - niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Viljo Vähänen kumarsi tapansa mukaisesti kohteliaasti, kevyesti, ja sulki oven jälkeensä.
- Hyppäähän tänne vielä hetkeksi, Teuski. Tätä täytyy vähän mietiskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti