Muutamalla ripeällä polkaisulla
sain Perässähiihtäjän kiinni, mutta en halunnut työntyä hänen rinnalleen
saatikka hänen edelle. Ensin ajattelin, että kirjoittaisin presidentti Tarja
Halosen viimeisestä uudenvuodenpuheesta lukematta Unskin blogia, jonka hän oli
luvannut kirjoittaa tänään mutta en kestänyt houkutusta. Luin blogin ensin.
"Halosen puhe oli ehdottomasti paras ja merkittävin
puhe, jonka hän näinä kahtenatoista vuotena on pitänyt." (Unto Hämäläinen:
"Mikä on Tarja Halosen perintö?" 1.1.2012)
Olin sopinut Viljon kanssa, että katsomme molemmat omilla
tahoillamme puheen töllöstä ja tapaamme heti sen jälkeen. Näin tapahtui.
Viljo aloitti.
- Sanoisin, että olen suurin piirtein samaa mieltä Unskin
kanssa. Puhe oli tasapainoinen, solidi. Siinä ei ollut selviä piikkejä
mihinkään suuntaan, mutta ei se ihan särmätönkään ollut. Viime vuonnahan se
sisälsi vahvan heiton edeltäjää kohtaan, kun Tarja katsoi asialliseksi vetää
hajurakoa Ahtisaareen Nato-kysymyksessä. Mutta nyt tällaisia heittoja ei ollut.
Kynnet oli vedetty sisään. Tarkemmin lukien ideologinen lataus oli kuitenkin
selkeä, mihin Unskikin viittasi. Tasa-arvo ja solidaarisuus ovat vanhoja
demareiden teemoja. Uudempaa linjaa oli voimakas eurooppalaisen integraation
puolustus. Kestävä kehitys oli sen sijaan jo epämääräisempi, koska sitä on toitotettu
monesta erilaisesta torvesta parin vuosikymmenen ajan. Samoin suvaitsevaisuus.
Sitäkin kuulee lähes kaikkialta. Painavin ajankohtainen argumentti sisältyi
lauseeseen, jossa käsiteltiin uuden demokraattisen yhteiskunnan rakentamista. Sehän
saattoi viitata sekä arabimaailman tämänhetkiseen kriisiin että Neuvostoliiton
romahtamiseen. Molemmissa tapauksissa diktatuurista vapautuminen voi tapahtua
nopeasti, mutta uuden rakentaminen vie pitkän ajan. "Tässä työssä on
oltava pitkäjännitteinen." Se on tärkeää. Kyllä siihen sisältyi selkeä
varoitus niille hätäisille suomalasille jotka ovat nyt kovin hermostuneita
Venäjän uudistaessa omia puolustusvoimiaan samoin kuin niille, jotka etsivät
turvaa sotilasliitto Natosta.
"Olen sanaa mieltä", sain sanotuksi väliin. - "Tämä
puheenosa taisi olla varoitus myös istuvan presidentin omille joukoille, jotka
näyttävät ottaneen Maanpuolustuskorkeakoulun taannoisen Venäjä-raportin ihan
tosissaan. Demareiden uusin ulkopoliittinen guru, Lasse Lehtinen, kuuluu tähän
joukkoon (ks. Ilta-Sanomat 31.12 2011 "Kansa, joka näkee valon?).
Luulenpa, ettei uudenvuodenpuheen pitäjä erityisemmin tykännyt siitä, että Lehtinen
väitti kolumnissaan Suomen kansan vaeltavan pimeydessä. Olihan se aikamoinen
heitto 12 vuotta vallassa olleelle presidentille, joka perustuslain mukaan
johtaa ulkopolitiikkaa. Tarkoittikohan Lehtinen kaikkia presidenttejä? Olisiko
peräti niin, että koko demaripresidenttien kaarti olisi Lehtisen mukaan
johtanut kansan pimeyden laaksoihin?"
- Ei se taida ihan noinkaan mennä. Kyllä Suomen
ulkopoliittinen linja on sotien jälkeen pysynyt vakaana Paasikivestä Haloseen
sakka. Uudenvuoden puheessaan Tarja sanoi asian selvästi, vaikka ei
maininnutkaan edeltäjiänsä: "Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ensisijaisesti
oman turvallisuutemme edistäminen. Parasta politiikkaa on mahdollisten
poliittisten, sotilaallisten ja muiden uhkien ja riskien ennaltaehkäisy."
Ei tästä linjasta yksikään presidentti ole poikennut.
"Aivan
oikein. Kylmän sodan aikana "muut uhat ja riskit" olivat erilaisia
kuin tänä päivänä. Niistä selvittiin suuremmitta vaurioitta. En laisinkaan
usko, että demarikaarti olisi ollut tässä suhteessa edeltäjiään huonompi. En
myöskään usko siihen, että samainen kaarti olisi tieten tahtoen ollut
riskeeraamassa Suomen itsenäisyyttä, kuten eräät presidenttiehdokkaat nyt
väittävät. Mutta jos seuraavan presidentin aikana edettäisiin Lasse Lehtisen
& Co viitoittamaa tietä ja luovuttaisi sotilaallisesta
liittoutumattomuudesta ja tehtäisiin Natosta valo, jota kansan pitäisi seurata
vaeltaessaan ulos pimeydestä, uhat
ja riskit kävisivät kohtuuttoman suuriksi. Tässäkin asiassa istuva presidentti
antoi tärkeän ohjeen: "Olen omalta osaltani pyrkinyt rakentamaan vankan
poliittisen pohjan kanssakäymiselle kaikkien naapureiden kanssa ja toivon sen
auttavan myös seuraajaani."
- Yes. Kyllä hän
ohjaili taidokkaasti myös suomalaisia populisteja (Väyrystä ja Soinia)
sanomalla, ettei pidä haikailla menneeseen, vaan parasta on pyrkiä ratkaisemaan
eurooppalaisessa yhteistyössä olevat ongelmat. Pääpaino on mielestäni sanalla
"yhteistyössä". Ongelmia on juuri siinä, vaikka on tietysti nähtävä,
että joillekin (presidenttiehdokkaille) EU on mörkö, jonka kanssa ei pitäisi
harjoittaa enää minkäänlaista yhteistyötä, vaan siitä pitäisi päästä eroon
heti. Se on veret seisauttavaa sokeutta.
"Mutta
sanoisin myös, että samanlaista sokeutta ilmenee muuallakin. Otan tähän loppuun
esimerkin tällaisesta sokeudesta. Se menee kirkkaasti typeryyden puolelle. Törmäsin siihen
aamulla. kun etsin tuoreimpia kommentteja (tällä kertaa) viimeisen
demaripresidentin viimeiseen uudenvuoden puheeseen. Ne löytyivät Uuden Suomen
sivuilta:
Suomessa on nyt kestetty 3 demaripresidenttiä peräkkäin. Ensin
vahvan markan sikariporras Koivisto.
Sitten Ahtisaari, jonka suurin huolenaihe
oli miten oma puoliso pärjää taloudellisesti presidenttikauden jälkeen. Penniä/senttiäkään
ei liene Mara ikinä Suomeen veroja maksanut jättipalkkioistaan.
Asuntosijoittaja
Halonen jatkanut samalla linjalla edeltäjiensä tapaan omaa omaisuutta suuresti
varjellen. Yksikään demari ei ole ehdottanut presidentin palkkion/eläkkeen
kohtuullistamista.
Sen sijaan puolisoillekin on alettu maksaa
"olemiskorvausta",
joka tulee presidentin verottoman jättipalkkion päälle.
Mitä
maksaa kansakunnalle 3 ex-presidenttiä jättieläkkeineen?
Sillä summalla pyörittäis
varmaan jo kohtuukokoista vanhainkotia. Presidentin valta ja vastuu vähenee
mutta palkkio sen kun suurenee, siinä sitä on selittämistä.
Toivottavasti
tällaiseen loanheittoon ei vaalitaistelun viimeisten viikkojen aikana enemmälti
sorruttaisi. Esimerkkiä sopii ottaa Perässähiihtäjästä, jonka 13. postaus oli
hyvä esimerkki korkeatasoisesta journalismista.
Varsinaisen
viimeisen puheensa presidentti
Tarja Halonen pitää luovuttaessaan Eduskunnan edessä valtikkansa uudelle
presidentille. Se on juhlallinen tilaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti