Sikafarmari Erik Stegink keksi
ostaa naapuriltaan keltaisen vesiliukumäen ja lahjoittaa sen omille
suojateilleen. Silloin ajattelin, ettei mikään ole niin fiksu kuin ihminen,
paitsi saksalainen insinööri, ja muistin heti, että se on aika ilkeästi sanottu
entisistä aseveljistä eikä se tässä tapauksessa osunut edes kohdalleen. Erik S.
on hollantilainen.
Kuvista päätellen sioilla oli
hauskaa. Ylittiväthän ne kirkkaasti kansainvälisen uutiskynnyksen.
Viljo Vähästäkin se huvitti.
”Yes. Hauska temppu. Ne
laskettelivat suoraan mutalampeen. Surutta. Ääninauhaa olisi ollut kiva
kuunnella …
- Kyllä. Kyllä. Mutta minulle tuli
mieleen aivan toinen asia …
Jouduin kyllä hetken miettimään,
voisinko sanoa sen ääneen edes Viljolle, jonka huumorintajua minun ei tarvinnut
epäillä.
Olimme tavanomaisella aamulenkillämme
ja lähestyimme jo Ryssänkärkeä. Yöllä oli satanut. Ilma oli raikas. Sikalan
hajut eivät oikein sopineet siihen, eivätkä siat yleensäkään. Vaikka ei sen
puoleen. Olin minä pikkupoikana, heti sodan jälkeen, sikoihin tottunut.
Meilläkin oli kotona sellainen. Joulukinkuksi sitä kasvatettiin. Mutta ei meitä
päästetty paikalle, kun teurastaja tuli. Sen sijaan me käytiin kyllä monta
kertaa katsomassa Mannilan sikoja ja juostiin henkemme edestä niitä karkuun tarhan
poikki. Liejussa tietenkin. Se oli urheilua. Kiellettyä tietysti. Eikä me
yhtään ajateltu, mitä siat siitä tykkäsivät. Joskus ne vähän villiintyivät.
- Jeesus ajoi gadaralaisten
sikalauman jyrkännettä alas järveen ja ne kaikki hukkuivat (Matt.8.28-34).
”Ja etäällä heistä kävi suuri sikalauma laitumela. Niin
riivaajahenget pyysivät häntä anoen: Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät
sikalaumaan. Ja hän sanoi niille. Menkää. Silloin ne lähtivät heistä ja menivät
sikoihin. Ja katso, koko lauma syöksyi jyrkännettä alas ja hukkui veteen.”
”Jaha. Taas noita raamatuntarinoita.
Vähän kaukaa haettu tällä kertaa. Ei niillä ollut keltaista liukumäkeä …”
- No ei varmasti ollut! Eivät ne
tienneet tuohon aikaan muovista mitään. Mutta sikoihin tuo tarina on lyönyt
lähtemättömän leiman. Eikä seirtoa, vaikka ne laskettelisivat taivaansinisessä
kourussa ja peseytyisivät tuhat kertaa mustassa liejussa …
Emme jatkaneet sikatarinaa
montakaan askelta pitemmälle. Tarinat ovat tarinoita. Ei Raamattukaan niiden
muistoa kirkasta, jos ei himmennäkään. Ajatusleikit, assosiaatiot, eivät vain
aina tahdo pysyä karsinoissaan.
”Totta. Totta. Mutta massiiviset
rasvakudokset Kluuvikadulla ovat tätä päivää. En tahtonut uskoa tämänaamuista
uutista. Että pelkästään Kluuvikadun alla olevista viemäreistä tyhjennetään
joka kuukausi lähes viisikymmentä kuutiota rasvaa, ja että Lontoosta löydettiin
eilen ihravuori, joka painoi 15 tonnia. Kuinkahan monta riivattua sielua
siihenkin oli kertynyt!”
Vaikka mereltä tuuli jo raikkaasti,
keskustelumme näytti jysähtäneen pahaan hajuun.
Käytännön miehenä Viljo tarttui
heti ihravuoreen ja muistutti, että nykytekniikalla biojätteet osataan muuntaa
käyttökelpoiseksi energiaksi ja että sioista voi tulla uuden energiatuotannon
symboleja, vaikka viemäreiden ihravuorissa on varmasti paljon muutakin kuin
läskiä.
”Sikaenergia voisi olla hyvä
iskulause …”
- Tuskinpa vain. Siihen liittyisi
liian paljon vaaroja ja markkinahäiriöitä. Se voisi sotkea sikateollisuutta
pahan kerran. Joillekinhan sika edustaa edelleen pahaa ja pahuutta. He eivät
voi hyödyntää sianlihaa millään tavalla. Joulun kinkkumarkkinatkin voisivat
mennä sekaisin, jos mieliin iskostuisi ajatus, että Kluuvikadun ihramöykyt ovat
sikaperäisiä.
”Se on totta. Ravintomarkkinat ovat
herkkiä pahoille huhuille. Hyviä ja kauniita ajatuksia sopii kyllä kehitellä ja
levittää, mutta ei rumia tai pahanhajuisia. Muistanet hyvin, mitä kissanraadot
tekivät margariiniteollisuudelle. Valiohan meinasi tukehtua siihen
skandaaliin.”
Olimme jo kääntyneet takaisin
Kasinonrannan suuntaan. Aurinkokin alkoi pilkistää pilvien raosta.
”Uusimmat tiedon mukaan rikkaiden
ja köyhien kehoissa on eri myrkyt” (Kansan Uutiset: ”Brittitutkimus osoittaa,
että rikkaidenkaan kehot eivät säästy myrkyllisiltä kemikaaleilta, 8.8.2013).”
”Tämä on mielenkiintoista.”
Varakkaihin keskittyvät myrkyt ovat peräisin muun
muassa kaloista, äyriäisistä, hammaspaikoista ja itse kasvatetuista
kasviksista. Kalat ja paikat sisältävät elohopeaa, kotikasvikset ja -hedelmät
puolestaan talliumia. Lisäksi korkeammassa sosioekonomisessa asemassa
altistutaan toimistoilman sisältämille perfluoratuille yhdisteille.
Köyhien kehoista löytyvät haitalliset kemikaalit
ovat peräisin ilmasta, juomavedestä, ruokavaliosta, koruista ja erityisesti
tupakoinnista. Teollinen työympäristö altistaa lyijylle, ja matalatuloisten
epäterveellinen ruokavalio on yhteydessä kadmiumille altistumiseen.
”Aika tärkeä havainto, vaikka ei se meidän
sikateemaamme juurikaan liity. Voidaan kyllä jokseenkin huoletta unohtaa
ajatus, että sioissa asuisi jokin riivaajahenki, mutta kyllähän erilaiset
ympäristömyrkyt voivat niihinkin kulkeutua.”
- YES. Mielikuvat liikkuvat herkästi yli
luonnollisten rajojen. Ne iskostuvat ja imeytyvät hyvinkin yllättävästi.
Ajattelen vain Tommi Toijan 8 metriä
korkeaa ja 7,5 tonnia painavaa betoniveistosta BadBadBoy Örebrossa. Eihän kukaan pissaavasta pikku pojasta ole
ennenkään suuttunut. Huvittuneinahan niitä patsaita on katseltu eri puolilla
Eurooppaa. Mutta kun Toijan PahaPahaPoika pissaa suoraan järveen, se meni yli äyräiden.
Ei uimaveteen saa pissata!
”Näinhän se on. Eivät keltaisessa muoviputkessa
laskettelevat hollantilaiset siat sikojen mainetta pilaa. Päinvastoin.
Saattavat jopa lisätä myyntilukuja. Mutta auta armias, jos siat olisi päästetty
pissamaan maitotölkkeihin …”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti