Vuodenvaihde saa mielen liikkeelle. Näin on, vaikka
tapahtumassa ei ole mitään erikoista tai ainutkertaista. Kellojen viisarit ovat
tehneen saman liikkeen lukemattomia kertoja aikaisemminkin. Liike ja suunta
ovat aina olleet samanlaisia.
Että aika osaakin olla uuvuttavat yksitoikkoista!
Se on maailman armottomin mittayksikkö. Kukaan ei
ole päässyt siitä irti. Ei kukaan. Ei koskaan.
Liike (liikkuminen, liikahtaminen) on kaiken
tapahtumisen (elämän) ydin ja edellytys. Ilman liikettä ei ole mitään. Pysähdys
on harhakuva. Mieletön. Kaikki liikkuu kaiken aikaa.
Johonkin suuntaan. Jotakin tietä pitkin.
Aine ja henki istuvat rinnakkain ajan puutarhassa.
Tai vankityrmässä. Miten vain. Ei sillä ole mitään väliä. Ei mitään merkitystä.
–
- Olet jälleen omilla teilläsi. Mihin suuntaan
pyrit?
Tällä kertaa emme olleet Viljo Vähäsen kanssa
kävelyllä, vaan istuimme Herra Guinnessin seurassa Pataässässä. Ja vaikka
vuoden viimeisen päivän meteli oli jo hyvässä nousussa, se ei haitannut enää
seurusteluamme eikä minun tarvinnut arvailla Viljon sanoja hänen huultensa
liikkeiden perusteella, vaan uudet kuulolaitteeni toimivat moitteettomasti.
”Luitko aamulla maailmanpolitiikan professorin
mietteitä Suomen tilasta?”
- Vilkaisin kyllä, mutta en nähnyt niissä mitään
erityistä. Samoja juttuja kuin hänen uusimmassa kirjassaan. Sitä paitsi hän on
vajoamassa samaan pimeään kuiluun kuin puolueensa …
”Jätetään nyt puolueet rauhaan. Gallupit ovat galluppeja.
Vaaleihin on vielä pitkä matka. Mutta että nyt oltaisiin matkalla kohti
puolitotalitarismia, on vakava väite, kun se esitettään tiedemiehen suulla. Ja että
jos nykykehityksen annetaan jatkua, olemme paitsi
Kreikan niin myös Unkarin tiellä. Onhan se aika epämääräisesti huiskaistu.
Piikkilanka-aitojahan sinne suuntaan ollaan kiivaasti pystyttämässä.
Hukkumaisillaan olevia ihmisiä joudutaan ronkkimaan päivittäin merestä.
Tuhansittain. Pian siellä ollaan täystotalitarismissa. Ihan niin kuin Berliinissä
aikoinaan. Se tie hirvittää. Älkää jääkö tuleen makaamaan. Liikkukaa. Juoskaa
henkenne edestä. Ne ovat sodan kaikuja. Aivan. Vaikka huulet vielä puristetaan
yhteen, ettei paha sana pääsisi livahtamaan. Onko tämä nyt se suunta, johon
maailma on menossa? Maailma on pullollaan toinen toistaan parempia analyyseja
ja raportteja siitä, kuinka pahassa jamassa me ja koko maailman alamme olla.
Tiedontulva on tukahduttava. Some-maailma kiehuu. Vapaus on noussut
barrikadeille. Kuka tätä hommaa johtaa? Ketkä tästä keräävät voittoja? Ketkä
häviävät?
- Viljo. Älä nosta ääntäsi enempää.
Nuo alkavat jo tuijottaa.
Tauko.
Viljo kumartui eteenpäin. ”Otetaan
toiset.”
Kävin hakemassa tiskiltä.
”Minä ajattelin Damaskon tietä. Kaksituhatta
vuotta sitten. Ja opetuslapsia. Vilkasta liikettähän silloinkin siellä taisi
olla, vaikka panssarivaunuista, lentotukialuksista, pommikoneista ja muusta
nykyajan sotakalustosta ei ollut tietoakaan.”
(Stefanuksen
kivittämisestä oli alkanut suuri vaino Jerusalemissa. Saulus päätti tehdä
kaikkensa hävittääkseen Jeesukseen uskovat. Hän vihasi heitä ja uskoi olevansa
Jumalan asialla. Hän kulki talosta taloon ja etsi uskovia saadakseen heidät
vankeuteen. Mutta monet pakenivat maaseudulle ja muihin kaupunkeihin.
Kaikkialla, minne he menivät, he puhuivat Jeesuksesta ja evankeliumi levisi
entistä nopeammin. Kun Saulus näki, mitä tapahtui, hän aivan puuskui uhkaa ja
murhaa Herran opetuslapsia vastaan. Niin hän meni ylimmäisen papin luo ja pyysi
häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille vietäväksi. Saulus tahtoi vangita kaikki
Jeesukseen uskovat miehet ja naiset Damaskostakin ja tuoda heidät sidottuina
Jerusalemiin. Ylimmäinen pappi kirjoitti valtakirjan ja Saulus lähti matkaan.)
“Legendat
ovat legendoja, vaikka ne pantaisiin kuinka koreisiin raameihin. Sokaistunut
Sauluskin on sellainen. Mutta symbolisessa mielessä se kertoo kuitenkin siitä,
kuinka tilanne voi muuttua välähdyksenomaisesti.”
“Liike ei
lakkaa. Aika ei pysähdy. Kellojen viisarit ylittävät keskiyöllä nollapisteen ja
alkavat mitata uutta aikaa.”
“Aina
ilmestyy kuitenkin niitä, jotka sanovat tietävänsä kaiken ja haluavat valaista
oikean tien. Niin tapahtui Sauluksellekin Damaskon tiellä.”
("Älköön sydämenne olko
levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta
huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille
asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja
noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte
kyllä tien sinne minne minä menen."
Tuomas sanoi hänelle: "Herra,
emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus
vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten
kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.
Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Filippus sanoi
hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
Jeesus vastasi: "Etkö sinä,
Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka
on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on
minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun
tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on
minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
"Totisesti, totisesti: joka
uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.
Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen,
jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten
pyydätte minulta, sen minä teen.)
”Mutta tässä sitä ollaan
vuodenvaihteessa 2015-2016. Liike ja tie ovat ikuisia. Totuudet ovat ihmisten
keksintöjä. Runous ja tiede löytävät joskus toisensa. Joskus ne kääntävät
selkänsä toisilleen.”
Elämä jatkuu.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA