Sosiaalipsykologi Jukka K. Lahti puukotettiin
kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Kuka hänet tappoi? 18.12.2015 asia
ratkesi: Joku sen teki, mutta käpälälautaan ei joutunut kukaan. Murhaaja
vaeltaa vapaana miehenä tai naisena keskuudessamme.
Voi Ulvila!
Viljo Vähänen kertoi seuranneensa sydän
syrjällään tuhoisan pitkäksi kehittynyttä oikeusprosessia.
”Eilen siviilioikeuden emeritusprofessori
esitti ytimekkään, 8-kohtaisen yhteenvedon tapahtumasta. Oikeudenkäynti on
päättynyt. Lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai
todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen
todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta.”
- Kyllä minunkin mielenmaisemaani jäi kummallinen
tahra, kun silmiini osui kuva rikotusta ovesta tai ikkunasta, joka oli jossakin
vaiheessa raahattu oikeussaliin. Se oli kuin rikkilyöty Ulvila! Kuka siitä
portista oli astunut?
Viljo oli pitkään hiljaa. Sora narskuin
kenkieni pohjissa, kun lähestyimme Ryssänkärkeä. Kuulin sen pitkästä aikaa selvästi,
koska korviini oli eilen asennettu uudet, hienot kuulolaitteet.
”Tiedän, että henkiolentoja on olemassa. Niitä
liikkuu keskuudessamme kaiken aikaa, mutta ne läpäisevät vain harvoin
tietoisuutemme verhon eivätkä ne näyttäydy syyttäjille ja tuomareille.
Oikeuslaitos ei voi toimia niiden varassa. Näytöt eivät ulotu käräjäsaleihin
eivätkä hovioikeuksiin. Aavistusten ja haamujen varassa ketään ei voida tuomita
murhasta. Tämä on selvä.”
MUTTA.
Huomasin kyllä, että Viljolla oli vaikeuksia
jatkaa, vaikka liikuttiin alueella, josta hänellä oli kerran kuolleena miehenä
enemmän tietoa kuin tavallisella kuolevaisella.
”Valtakunnansyyttäjä liikkuu kyllä oikeilla
vesillä, kun hän sanoo oppineensa jotakin Ulvilan murhakäsittelystä. Näyttöjen
etsiminen kaikilta oikeuslaitostemme portailta saattaa olla turhauttavaa ja
loukata myös perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia. Hänen mielestään näyttö
on tuoreinta ja parasta käräjäoikeusvaiheessa ja pitäisi olla rohkeutta tehdä
lopullinen päätös siellä. Mutta olisiko tässä tapauksessa joutunut väärä
ihminen elinkaudekseen vankilaan?”
- Ajatteletko siis, ettei tuorein ja paras
tieto riitä, vaan että vanha tieto olisi lähempänä totuutta?
”Vanha tieto on väärä nimike oikealle tiedolle.
Historia ja kokemus saattavat kyllä antaa hyvän pohjan oikealle tiedolle, mutta
eivät nekään paljasta olennaista eli totuutta. Tieteellisen tiedon ja totuuden
välinen raja on aina ollut kiistanalainen. Sitä se on myös Ulvilan tapauksessa …”
Tauko.
”Emeritusprofessori viittaa omaantuntoon, mutta
sitä koskeva tieteellinen tieto on kovin hataraa. Ehkäpä sosiaalipsykologi
Jukka S. Lahdella olisi ollut siitä jotakin sanottavaa juuri ennen kuolemaansa.
Sillä silmänräpäys myöhemmin hänen on täytynyt olla ehdottoman varma siitä,
kuka oli hänen murhaajansa. Ja vain murhaajalla
itsellään on edelleenkin varma tieto hallussaan.”
Voi Ulvila!
Ehkä tuuli vielä joskus paljastaa salaisuutesi.
Oikeuslaitos kaipaisi sitä tuuletusta.
Niin voi ajatella myös Epäilevä Tuomas, joka
viettää nimipäiviään huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti