419. Liikkeestä ja tiestä 151231

Vuodenvaihde saa mielen liikkeelle. Näin on, vaikka tapahtumassa ei ole mitään erikoista tai ainutkertaista. Kellojen viisarit ovat tehneen saman liikkeen lukemattomia kertoja aikaisemminkin. Liike ja suunta ovat aina olleet samanlaisia.

Että aika osaakin olla uuvuttavat yksitoikkoista!

Se on maailman armottomin mittayksikkö. Kukaan ei ole päässyt siitä irti. Ei kukaan. Ei koskaan.

Liike (liikkuminen, liikahtaminen) on kaiken tapahtumisen (elämän) ydin ja edellytys. Ilman liikettä ei ole mitään. Pysähdys on harhakuva. Mieletön. Kaikki liikkuu kaiken aikaa.

Johonkin suuntaan. Jotakin tietä pitkin.

Aine ja henki istuvat rinnakkain ajan puutarhassa. Tai vankityrmässä. Miten vain. Ei sillä ole mitään väliä. Ei mitään merkitystä. –

- Olet jälleen omilla teilläsi. Mihin suuntaan pyrit?

Tällä kertaa emme olleet Viljo Vähäsen kanssa kävelyllä, vaan istuimme Herra Guinnessin seurassa Pataässässä. Ja vaikka vuoden viimeisen päivän meteli oli jo hyvässä nousussa, se ei haitannut enää seurusteluamme eikä minun tarvinnut arvailla Viljon sanoja hänen huultensa liikkeiden perusteella, vaan uudet kuulolaitteeni toimivat moitteettomasti.

”Luitko aamulla maailmanpolitiikan professorin mietteitä Suomen tilasta?”

- Vilkaisin kyllä, mutta en nähnyt niissä mitään erityistä. Samoja juttuja kuin hänen uusimmassa kirjassaan. Sitä paitsi hän on vajoamassa samaan pimeään kuiluun kuin puolueensa …

”Jätetään nyt puolueet rauhaan. Gallupit ovat galluppeja. Vaaleihin on vielä pitkä matka. Mutta että nyt oltaisiin matkalla kohti puolitotalitarismia, on vakava väite, kun se esitettään tiedemiehen suulla. Ja että jos nykykehityksen annetaan jatkua, olemme paitsi Kreikan niin myös Unkarin tiellä. Onhan se aika epämääräisesti huiskaistu. Piikkilanka-aitojahan sinne suuntaan ollaan kiivaasti pystyttämässä. Hukkumaisillaan olevia ihmisiä joudutaan ronkkimaan päivittäin merestä. Tuhansittain. Pian siellä ollaan täystotalitarismissa. Ihan niin kuin Berliinissä aikoinaan. Se tie hirvittää. Älkää jääkö tuleen makaamaan. Liikkukaa. Juoskaa henkenne edestä. Ne ovat sodan kaikuja. Aivan. Vaikka huulet vielä puristetaan yhteen, ettei paha sana pääsisi livahtamaan. Onko tämä nyt se suunta, johon maailma on menossa? Maailma on pullollaan toinen toistaan parempia analyyseja ja raportteja siitä, kuinka pahassa jamassa me ja koko maailman alamme olla. Tiedontulva on tukahduttava. Some-maailma kiehuu. Vapaus on noussut barrikadeille. Kuka tätä hommaa johtaa? Ketkä tästä keräävät voittoja? Ketkä häviävät?

- Viljo. Älä nosta ääntäsi enempää. Nuo alkavat jo tuijottaa.

Tauko.

Viljo kumartui eteenpäin. ”Otetaan toiset.”

Kävin hakemassa tiskiltä.

”Minä ajattelin Damaskon tietä. Kaksituhatta vuotta sitten. Ja opetuslapsia. Vilkasta liikettähän silloinkin siellä taisi olla, vaikka panssarivaunuista, lentotukialuksista, pommikoneista ja muusta nykyajan sotakalustosta ei ollut tietoakaan.”

(Stefanuksen kivittämisestä oli alkanut suuri vaino Jerusalemissa. Saulus päätti tehdä kaikkensa hävittääkseen Jeesukseen uskovat. Hän vihasi heitä ja uskoi olevansa Jumalan asialla. Hän kulki talosta taloon ja etsi uskovia saadakseen heidät vankeuteen. Mutta monet pakenivat maaseudulle ja muihin kaupunkeihin. Kaikkialla, minne he menivät, he puhuivat Jeesuksesta ja evankeliumi levisi entistä nopeammin. Kun Saulus näki, mitä tapahtui, hän aivan puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan. Niin hän meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille vietäväksi. Saulus tahtoi vangita kaikki Jeesukseen uskovat miehet ja naiset Damaskostakin ja tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. Ylimmäinen pappi kirjoitti valtakirjan ja Saulus lähti matkaan.)

“Legendat ovat legendoja, vaikka ne pantaisiin kuinka koreisiin raameihin. Sokaistunut Sauluskin on sellainen. Mutta symbolisessa mielessä se kertoo kuitenkin siitä, kuinka tilanne voi muuttua välähdyksenomaisesti.”

“Liike ei lakkaa. Aika ei pysähdy. Kellojen viisarit ylittävät keskiyöllä nollapisteen ja alkavat mitata uutta aikaa.”

“Aina ilmestyy kuitenkin niitä, jotka sanovat tietävänsä kaiken ja haluavat valaista oikean tien. Niin tapahtui Sauluksellekin Damaskon tiellä.”

("Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.)

”Mutta tässä sitä ollaan vuodenvaihteessa 2015-2016. Liike ja tie ovat ikuisia. Totuudet ovat ihmisten keksintöjä. Runous ja tiede löytävät joskus toisensa. Joskus ne kääntävät selkänsä toisilleen.”

Elämä jatkuu.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA