”Kyllä ihminen on todellinen raakalainen. Ei hän
välitä tuontaivaallista luomakunnan muista olioista. Vain itsestään. Hänessä
omahyväisyys, egoismi, on huipussaan. Hän leikkaa raa’asti pois uuden kasvun
siemenet. Tuhoaa vihreät toivon versot. Kaiken, mikä on hänen onnensa tiellä.
Vain oman aikataulunsa mukaisesti. Oman nautintonsa tähden. Aina.
Loputtomasti.”
Viljo Vähäsen vuodatus loppiaisaattona ryöpsähti
suoraan silmilleni heti, kun raotin oveani.
Mistäs nyt kenkä puristaa? Viljosta ei koskaan
tiedä.
Yritin etsiä vastausta umpimähkään.
Läksin loppiaisesta.
Jostakinhan on lähdettävä.
”Ortodoksisessa
kirkossa loppiainen, teofania, on Vapahtajan kasteen juhla. Venäjällä sitä vietetään
nykyään 19. tammikuuta
(Venäjän ortodoksisen kirkon yhä käyttämän juliaanisen
kalenterin mukaan 6. tammikuuta). Raamatun mukaan Jumala ilmestyi
kolmiyhteisenä Jeesuksen kasteen yhteydessä, jossa Jeesusta (Poika) kastettaessa
taivaasta kuului ääni ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä (Isä) olen mielistynyt” ja Pyhä Henki ilmestyi
kyyhkysen muodossa. Nimi epifania tarkoittaa valon juhlaa, valon juhla eli
oikean uskon ja tiedon valkeuden antamista ihmisille.
Teofanian karjalankielinen nimitys
on Vieristä, sanasta risti,
koska silloin ortodoksisessa
kirkossa toimitetaan niin sanottu suuri vedenpyhitys
upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä Henki
pyhittäisi veden. Tämä vihkiminen tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla,
mikäli siihen on mahdollisuus. Vedenpyhitys on muistutus Jeesuksen kasteesta.
Teofania on yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta
juhlasta, ja se on pääsiäisen
ja joulun ohella vanhin
kristillisistä juhlista.”
Tämän verran löytyi Googlesta.
Aika tuttua siis. Tuskinpa Viljon
ryöpsähdyksellä oli mitään tekemistä teologian kanssa.
Mutta entäpä Lux Helsinki. Seitsemäntoista taideteosta Helsingin keskustassa.
Olisiko Viljo jo ehtinyt käydä Kävelykierroksella tai tapaamassa Uniolentoja? Oliko
hän jo ehkä nähnyt saksalaisia ammattitanssijoita Senaatintorin Fire Circus Walkeassa?
”Ei laisinkaan, vaikka aioin kyllä kuljeskella
huomenna niissä maisemissa.”
- Oukei. Mutta mistä moinen purkaus
loppiaisaattona? Ei kait Shakespearella ole näppinsä pelissä?
Kysymykseni huvitti Viljoa, joka oli jo
lauhtumassa.
”Siitä on jo pitkä aika, kun viimeksi näin Loppiaisaaton. Sehän on aika hulvaton
komedia. Tyypillistä Shakespearea, jossa mies- ja naisroolit sekoittuvat aivan
samalla tavalla kuin hänen soneteissaan. Niistä löytyy kyllä virikkeitä
nykyiselle, kiihkeälle avioliittokeskustelullekin. Ja onhan se melkoinen
yhteensattuma, että Loppiaisaaton
tapahtumat sijoittuvat Illyriaan, Adrianmeren itärannikolle, josta vastikään
pelastettiin satoja pakolaisia, jotka häikäilemättömät ihmiskauppiaat olivat
jättäneet myrskyävän meren armoille. Ei. Minun virikkeeni oli paljon arkisempi
ja paljon lähempänä.”
Odotin jännittyneenä.
Jos syy ei löydy teologiasta, kuvataiteista
eikä kirjallisuudesta, mikä mahtoi saada Viljo Vähäsen niin kiihdyksiin?
”Se oli joulukuusi”, Viljo aloitti.
”Joulu päättyy loppiaiseen. Silloin riisutaan
kuusi koristeistaan ja raato heitetään roskikseen. Käytännöllistä syistä joudin
tekemään sen jo tänään. loppiaisaattona.”
Tauko.
”Se oli pieni. Virkeä. Olin saanut sen
tyttäreni isältä joululahjaksi ja pannut sen lasipurkkiin, joka oli ehtinyt
tyhjentyä viime syksyn puolukoista. Pikkuiset olivat ripustelleet sen oksille
koristeita. Tonttuja. Possuja. Kelloja. Värinauhoja. Oli siinä sähkökynttilöitäkin.
Ja tähti latvassa. Hieno se oli. ”
Tauko.
”Nyt se seisoi riisuttuna lasipurkissa.
Valmiina viimeiselle matkalleen. Ave,
caesar. Morituri te salutant. Kahden viikon aikana kuusemme oli kasvattanut
jokaisen pienen oksansa kärkeen vaaleanvihreät, uudet versot. Koskaan
aikaisemmin en ollut nähnyt sellaista. Ne loistivat uutta elämää. Iloa. Iloa
siitä, että olivat saaneet tulla esiin joulukoristeiden alta. Luonnollisina.
Terveinä. Elinvoimaisina.”
Tauko.
”Tunsin itseni suureksi roistoksi,
raakalaiseksi, kun kannoin kuusemme roskisaitaukseen ja hylkäsin sen kolkkoon,
pimeään, pyörillä varustettuun tyrmään inhottavien muovipussien sekaan.”
Hyvää loppiaista kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti