Päätimme Viljo Vähäsen kanssa jo hyvissä ajoin
katsoa vuodenvaihteen seremoniat kaikessa rauhassa ja tehdä heti tammikuun
ensimmäisenä päivänä lyhyen yhteenvedon.
Näin tapahtui.
Saimme kasaan kolme tapausta, joita yhdisti yksi
ajatus: ohi meni.
Listasimme tapaukset heti, kun Zubin Mehta oli
kumartanut viimeisen kerran Wienin filharmonikkojen Strauss-konsertin
yleisölle.
Tässä tulos: (1) Niinistö katsoi ohi kameran, (2)
Väyrysen dosenttipostaus ei osunut ja (3) Matti Nykäsen vetoomuskin meni ohi
meistä.
Tässä hieman perusteluja:
(1)
Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe.
”Itse puhehan oli hyvä. Solidi. Asiallinen. Kuten
odottaa saattoi. Mutta miksi hän katsoi koko ajan ohi kameran, aivan samalla
tavalla kuin vuosi sitten. Eivätkö ne siellä TV1:ssä ole oppineet mitään? Onhan
siellä hyviä tukuittain toimittajia ja uutisten lukijoita, jotka osaavat katsoa
kameraan ja puhua niin kuin ihmisille (katsojille) puhutaan.”
- Aivan niin, kannustin Viljoa. – Ohikatsomisellehan on osattu nauraa jo
TV:n omissa ohjelmamainoksissakin. Kun Aake Kalliala (ohjaaja) opastaa Jukka
Puotilaa (presidentti) uudenvuodenpuheessa, ei varsinainen pointsi ole sanassa
”kansalaiset-medbörjare”, jota presidentti ei oppi, vaan siinä, että
presidentin pitäisi osata katsoa siihen kohtaan, missä kameran silmä on eikä
sen viereen. Sitä ei oikea live-presidentti
ole siis vuodessa oppinut.
”No, miksi ei? Luulisi sen olevan aika
yksinkertainen temppu?”
- En minä sitä osaa sanoa. Ohjaajan tai lattiamanun
virhehän se tietysti on. Väärä ohje!
”Luulisi niillä nyt olevan sen verran aikaa, että
presidentti saisi itse katsoa otoksen ennen kuin se ajetaan ulos. Kyllä hän
satavarmasti huomaisi itsekin, mistä on kysymys ja pystyisi myös korjaamaan
virheensä.”
- OK. Nyt se jäi vaivaamaan mieltäni siinä määrin,
että tekstin kuunteleminenkin jäi vähän heikoksi. Mutta ei se mitään.
Presidentin kanslia oli huolehtinut siitä, että saatoin lukea tekstin heti
tuoreeltaan.
”Yes. Se oli hyvä, mutta en pitänyt myöskään onnistuneena
loppukevennykseksi tai – huipennukseksi tarkoitettuja hyvän elämisen
ohjeitakaan, vaikka ne sinänsä olivat ihan oikeita. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät. 101-vuotiaan
sotaveteraanin elämänviisauksilla ratsastamisen olisi voinut jo jättää pois
(onhan häntä julkisuudessa jo aikalailla riepoteltu) vaikka niiden ohi ei aika
tietenkään koskaan kulje.
2. Paavo
Väyrysen dosenttipostaus
“Kirjoitan tämän blogin ennen muuta kansainvälisten suhteiden dosenttina,
jolla on sekä tutkijan vapaus että myös velvollisuus heittää keskusteluun
ennakkoluulottomiakin ajatuksia.”
- Jaha. Hallitusneuvottelut häämöttävät muutaman kuukauden päässä. Vanha
sotaratsu kuopii jo aitauksessaan ja katselee kaihoisasti menneisyyteen.
Puoluekarsina tuntuu nyt liian ahtaalta, vaikka sillä suunnalla ovet näyttävät
olevan auki taivaisiin saakka. Tutkijan
vapaus ja velvollisuus kantavat
hänen mielestään pitkälle karsinan ulkopuolelle.
“Kyllä vain”. Viljo Vähänen oli samoilla aaltopituuksilla kanssani. “Hänen
kolme peruskysymystään Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi ovat kuin suoraan
entisen ulkoministerin kulta-ajalta, keskeltä kylmää sotaa. Ehkä hänen aikansa
on kuitenkin jo ohi, vaikka niihin ei ole helppoa keksiä nytkään poikkipuolista
sanottavaa. Ajatus Puerto Ricon mallista saattaa tuntua mukavalta keksinnöltä,
mutta eiköhän se pureskella reaalimaailmassa aika kevyesti puhki – aivan
samalla tavalla kuin ajatus Ydinaseettomasta Pohjolasta aikoinaan.
- Ennakkoluulottomat ajatukset ovat aina tervetulleita. Jäädään nyt
kuitenkin kaikessa rauhassa odottelemaan, kuinka kauas dosentti Väyrysen
ajatukset kantavat. Loikka europarlamentista Suomen ulkoministeriöön on pitkä.
Siinä pitäisi askelmerkkienkin osua kohdalleen. Sipsuttelemallahan sinne ei
päästä.
3. Matti Nykäsen sata päivää.
“Ne alkoivat tänään, mutta minä lähden kyllä ottamaan kotikapakassani
vuoden ensimmäiset Guinnessit. Ryminällä alkanut sadan päivän
juomakieltokampanja meni minun kohdaltani ohi. En hypännyt kelkkaan.”
- Tulen seuraksesi. Mutta vain sillä ehdolla, että otetaan vain yksi
tasapainoittava eikä jäädä koko illaksi höpisemään.
“OK. Sovitaan niin. Yritetään pitää mielessäni Mestari Ekhartin (1260-1327)
sanat: Oikea
riippumattomuus on hengen tasapainoa ihmistä ympäröivän rakkauden ja tuskan,
kunnian ja häpeän sekä kaiken eripuran keskellä.
- Hyvä on. Pohditaan sitä herra Guinnessin
seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti