lauantai 7. helmikuuta 2015

332. ”Hyytävää luettavaa” 150208

Viljo Vähänen palasi pikavisiitiltä Nizzasta ja toi mukanaan Charlie Hebdon (Journal irresponsablen) erikoisnumeron 1178 tammikuun 14. päivältä.
Kannen pääväri on vihreä. Siinä lukee suurin kirjaimin Tout est pardonné. Etusivulla on pilapiirros kyynelehtivästä Muhammadista, joka pitää kädessään julistetta Je suis Charlie ja takasivulla 13 erilaista pilapiirrosta samasta aiheesta. Kaikki lehden 16 sivua käsittelevät Pariisin terroi-iskua sanoin ja kuvin.
Kaiken tämän olin jo ehtinyt lukea Internetin uutissivuilta, mutta kun pidin konkreettista lehteä hyppysistäni, tunnelma oli erilainen.
Se oli hyytävää luettavaa!
Kyllä sananvapaus on vaikea asia!
”Näinhän se on”, Viljo aloitti. Hänkin sanoi suorastaan järkyttyneensä siitä massiivisesta liikehdinnästä, jonka Pariisin terrori-iskut olivat synnyttäneet Keski-Euroopassa ja jonka silminnäkijäksi hänkin oli joutunut.
”Mutta äkkiä sekin tuli sammuu, kuten Charlie Hebdon sisäsivujen sarjakuvissa ja jutuissa jo ounasteltiin. Je suis Charlie julisteet ovat jo nyt vain roskakasoja. Jotkut niistä päätyvät kyllä sotamuistojen vertaisiksi pyhäinjäännöksiksi ihmisten kirjahyllyille ja arkistoihin, mutta eihän sarkasmissa ole varsinaista elinvoimaa olipa aihe kuinka konkreettinen tahansa. Itse en viitsinyt ruveta niitä keräilemään, mutta lehden otan tietysti arkistooni.”
- Se on totta, vaikka sarkasmi ei tietenkään mihinkään kuole. Kyllä se pulpahtelee jatkuvasti esiin, kuten tänäänkin, kun Iltis esitteli raporttia valtion likviditeettikriisistä lokakuulta 1992, kun Koivisto huolestui siitä, että rahat olivat loppumassa valtion kassasta. Joku toimittaja ehti jo kirjoittaa, että sekin on hyytävää luettavaa, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta eikä siihen tiettävästi kukaan kuollut.
”Mutta silloin valtiolaivan pohjatappi pysyikin tiukasti kiinni. Uutinen ei vuotanut lehdistölle ja ihmiset saivat nukkua yönsä rauhassa. Raportti pysyi salassa eikä silloinen valtiovarainministerikään paljastanut sen sisältöä muistelmissaan. Nykyisenkaltaisessa somemaailmassa se olisi varmasti räjähtänyt käsiin.”
- Näinhän se on, vaikka monet haluaisivat ehkä ulkoistaa nykyisen talouskriisin edessä olevien vaalien pelossa ja vierittää vastuun siitä Euroopan Unionille tai jollekin vielä suuremmalle kansainväliselle mörölle.
”Aivan. Ajattelehan vain, että jos nyt ilmenisi, että tasavallan presidentti suunnittelee korvaavansa Aleksi Stubbin hallituksen Suomen Pankin johtokunnasta muodostetulla toimitusministeristöllä vedoten siihen, että näin voitaisiin estää Suomen ajautuminen Kreikan kaltaiseen umpikujaan. Ei sellainen projekti kyllä pysyisi sekuntiakaan salassa, kun yksi pikkuriikkinen sotaharjoituskin oli repäistä pyhästä paikasta (hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ministerivaliokunnasta) katon taivaan tuuliin.”
- No, se reikähän saatiin aika nopeasti tukituksi, vaikka on kyllä sanottava, että menneitten vuosien tunnetun vuotomestarin ohjeet Ämärin harjoituksen vuotoselvittelystä tuntuivat aika hyytävältä luettavalta.

”Sellaistahan se on. Opposition tehtävänä on puhkoa valtiolaivaan mahdollisimman riuskassa tahdissa reikiä, joita se joutuu sitten pikapuoliin (so. vaalien jälkeen) itse korjailemaan.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti