336. Torium 150224

Torium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Th (lat. thorium), järjestysluku 90 ja CAS-numero 7440-29-1; atomipaino 232,038062. Se sai nimensä skandinaavisen sodan jumalan, Thorin, mukaan. Sen löysi ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius (1779-1848) vuonna 1828 Hans Morten Thrane Esmarkin löytämästä norjalaisesta toriittimineraalista.

Tässä J.J.B.n tarina Wikipedian mukaan:

”Berzelius opiskeli ensin lääketiedettä mutta kiinnostui myöhemmin kemiasta. Berzelius on yksi modernin kemian isistä ja yksi ensimmäisiä, joka kannatti John Daltonin atomiteoriaa. Hän myös otti käyttöön nykyisinkin käytetyt alkuaineiden kemialliset merkit ja yhdisteiden kemiallisten kaavojen merkitsemistavan vain hieman nykyisestä poikkeavassa muodossa. Berzelius mittasi hämmästyttävän tarkasti yli 2 000 aineen atomi- ja molekyylipainot. Berzelius löysi alkuaineista piin, seleenin, toriumin, ja ceriumin. Hän löysi proteiinit vuonna 1838 yhdessä Gerardus Johannes Mulderin kanssa ja antoi niille nimen. Hänen pääteoksensa Lärobok i kemi (1808–1830) käännettiin useille kielille. Berzelius uudisti myös mineralogisen tutkimuksen ja laski perustan fysiologiselle kemialle. Tukholmaan avattiin vuonna 1853 hänen nimeään kantava puisto, Berzelii park. Berzelius aateloitiin 1818 ja korotettiin vapaaherraksi vuonna 1835.”

Merkittävä mies siis.

Ehti nähdä Ranskan suuren vallankumouksen, Pariisin kommuunin ja Bastiljin valtauksen. Ehkä tiesi myös, että Ruotsi menetti Suomen Venäjälle ja että Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan autonominen osa.

Mutta miksi J.J.B. on ajankohtainen helmikuussa 2015?

Vastaus on yksinkertainen: Torium elää! Sodan jumala on noussut haudastaan! Koko ihmiskunta on pelastettu!

Piraattipuolueen Petrus Pennanen, teoreettisen fysiikan tohtori, eduskuntavaaliehdokas, on julistanut: ”Puhdasta energia riittää koko maailmalle!”

Sanojensa vakuudeksi P.P. pitää kämmenessään pientä palloa.

”Siinä on tarpeeksi energiaa yhden ihmisen koko eliniän tarpeisiin. Siis kaiken energian mitä tulet kuluttamaan, sisältäen valaistuksen, tietokoneet, lämmityksen, autoilun ja muun matkustuksen. Pallo on torium-nimistä metallia, jota on maan kuoressa runsaasti. Yhdessä kuutiometrissä tavallista graniittia on 35 grammaa toriumia, mikä vastaa energialtaan junanvaunullista hiiltä. Torium-esiintymissä pitoisuus on moninkertainen ja yhdestä kaivoksesta voidaan tuottaa polttoaine koko maailman energiantarpeeseen.

Hallelujah!

”Sehän on lähes yhtä realistinen kuin BZ:n säästölista”.

Viljo Vähänen ei voinut olla irvailematta, kun oli lukenut Petrus Pennasen ja Ben Zyskowiczin vaaliohjelmat.

”Kaikkea se vaalihuuma teettääkin. Konkaripoliitikko ja ystävällisyyteen, rehellisyyteen ja järkipohjaiseen harkintaan vetoava poliittinen untuvikko eivät juuri eroa toisistaan. Utopia ei tahdo oikein purra tänä päivänä.”

- Minä en kyllä heittäisi toriumia noin vain vaalitaistelun ja poliittisten utopioiden alttarille,” sain sanotuksi, kun Viljo hetken kuluttua hieman rauhoittui. – Torium ei ehkä sittenkään ole pelkkää unikuva, vaikka minunkin piti kyllä ensin tarkistaa, kun luin Petrus Pennasen artikkelin, ettei tänään ole huhtikuun ensimmäinen päivä, vaan eletään vielä vakaasti helmikuussa. Katselin sitä kuitenkin sillä mielellä, että siinä saattaisi olla jotakin järkeäkin. Ehkä jopa tieteelle ominaista vallankumouksellisuuttakin?

Kerroin Viljo Vähäselle, että olen jo pitemmän aikaa seurannut suomalaisen tiedetoimittajan ja tietokirjailijan, Marko Hamilon kirjoituksia erilaisilla tieteen populaarifoorumeilla ja löytänyt sieltä myös hänen käsityksiään toriumin merkityksestä mahdollisena, uutena energialähteenä.

Ja vaikka M. Hamilo on käynyt skeptikkojen piirissä ankarasti epätieteellisen ajattelun kimppuun (ks. Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa: Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki. Helsinki: Ajatus, 2007), en ole huomannut, että hän pitäisi toriumiin liitettyjä toiveita epätieteellisinä ja sen vuoksi mahdottomina hyväksyä.

Hesarin laajassa alkuaineita käsittelevässä sarjassa (HS 1.11.2005) hän kirjoitti:

”Radioaktiivista toriumia on maankuoressa jopa enemmän kuin uraania. Sen isotooppia 232 voidaan käyttää ydinreaktorin polttoaineena. Tosin toriumilla käyviä niin sanottuja hyötöreaktoreita (todellakin hyötö-, ei hyöty-) on vasta kokeiltu. Toisin kuin uraani, sitä kevyempi torium ei halkea. Kun toriumia säteilytetään neutroneilla, se muuttuu uraanin isotoopiksi 233, joka puolestaan halkeaa ja ylläpitää ketjureaktiota.  Toriumreaktoreita kehittelee erityisesti Intia, jolla on suuret toriumvarannot, mutta suhteellisen niukasti uraania.”

(Pakostakin tuli mieleeni, kuinka Intia ja Pakistan ovat kehitelleet  omia ydinaseitaan, ja kuinka ne sijaitsevat geopoliittisessa puristuksessa Kiinan ja Iranin välissä. Toriumin kehittäminen puhtaaksi ja vaarattomaksi energialähteeksi ei taida ehtiä vaikuttamaan myönteisesti aseriisuntaan ja maailmanrauhan turvaamiseen!)

En ole oikein varma siitä, lisääkö Piraattipuolueen ehdokkaan uskottavuutta se, että toriumreaktori mainitaan myös pääministeripuolueen nuorisojärjestön tuoreessa tavoiteohjelmassa näin:

”Ydinvoima ei saa olla energiapoliittinen päätepiste, vaan tutkimukseen tulee panostaa ja erilaisia puhtaita tuotantomuotoja (esim. toriumreaktorit) ennakkoluulottomasti kehittää.”

Antanee se kuitenkin toriumkeskusteluun pienen lisämausteen.