Helmikuun viimeinen päivä on Onnin nimipäivä. Se on
samalla Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä.
Tänä vuonna se osui yhteen Jean Sibeliuksen
150-juhlavuoden kanssa ja Yleisradio oli noteerannut asian esittämällä eilen illalla
suorana lähetyksenä Sibeliuksen viisiosaisen sävelrunon Kullervon, joka on sävelletty orkesterille, mieskuorolle
sopraanolle ja baritonille. Sen kantaesitys kuultiin vuonna 1892.
Nyt Kullervon tarina
heräsi uuteen elämään, kun oopperan näyttämölle astuivat laulajien lisäksi
tanssitaiteilijat. Orkesterin, liikkeen, valon ja lauluäänen yhdistelmästä
syntyi valtaisa, vaikuttava ja syvähenkinen taideteos, joka kotinojatuolistakin
katsottuna tempaisi taianomaisesti mukaansa.
Koreografi-ohjaaja Tero Saarinen onnistui luomaan
Kullervon tragediasta häkellyttävän, elävän kuvasarjan, joka toi yllättävästi
ja voimakkaasti mieleeni Hannu Piekkolan kirjan Kalevala – Matkaopas tähtiin (Hereticum, 2011, Tallinna), jossa
tämä etsii rinnastuksia pohjoisten kansojen ja sumerilaisen sekä kiinalaisen
kulttuurin väliltä.
Tavallista kirkkaamman valon, massiivisten varjojen
ja kepeiden liikkeiden yhdistelmistä löytyi taidokkaasti laadittu kudelma, jota
vasten heijastuivat kalevalaisen runouden ja tähtitaivaan salaiset arvoitukset.
Päähenkilön hiljainen katoaminen valomereen saattoi ristiriitojen
repimän lapsen Tuonelan tähtikotiin.
Kaiken tämän kauniin
ja runollisen vastakohtana silmiini osui tänä aamuna Suomen Kuvalehden
skenaarioartikkeli ”Voisiko näin tapahtua?” (Charly Salonius-Pasternak, vanhempi
tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa, James Mashiri, kapteeniluutnantti,
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella ja Michael Moberg, kapteeniluutnantti
evp.)
Skenaarioille oli etsitty uskottavuutta sanomalla,
että ne on ”testattu ulkopuolisilla asiantuntijoilla ja heidän kommenttinsa on
otettu huomioon”. Lisäksi kerrotaan, että ”tarkoituksena on haastaa lukijat
kehittämään tilannetta eteenpäin.”
Auta armias! Siitä vasta soppa syntyy.
SK on tullut tuoreen päätoimittajansa johdolla
tutkijakammiosta julkisuuteen ja aloittanut sotaleikin, jollaista on totuttu
pitämään kenraalien harrastuksena.
Nyt siihen halutaan siis koko kansa mukaan!
Varmimmaksi vakuudeksi kirjoittajat vakuuttavat,
että ”varautuminen pahimpaan on elintärkeää jokaiselle itsenäiselle
kansakunnalle” ja että ”kuvatut tapahtumat (Ahvenmaa, Gotlanti ja Narva) eivät
ole totta eivätkä myöskään ennusteita siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu”.
Se on vaarallista naivismia! Leikkiä tulella!
SK on ehkä unohtanut, ettei sotaleikeissä kaikkea
panna näkyville, vaan tärkeimmät asiat sanotaan rivien väleissä tai jätetään
kokonaan sanomatta.
Kun kansa nyt lähtee ”kehittämään tilannetta”,
median sotaleikistä voi syntyä kiusallisia tilanteita, kun jotkut (tahot)
kuitenkin lukevat skenaariota ”tosina” ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Silloin on turha selittää, että ”emmehän me mitään
tuollaista tarkoittaneet” tai että ”eihän siitä ole mustaa valkoisella”.
Kullervo
lähti sotaan torvea soitellen (kuten Akseli Gallen-Kallela on tapahtuman
kuvannut).
Nyt SK on tehnyt saman tempun.
Maalaus oli vähällä tuhoutua Vanhan ylioppilastalon
tulipalossa. Maine ja kunnia eivät siitä rapistuneet. Ehkä päinvastoin.
SK taitaa yrittää nyt samaa temppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti