Propaganda on tavoitteellista, harkittua ja
järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida viestin vastaanottajien uskoja,
asenteita tai tekoja. Propaganda voi koostua faktoista, väitteistä, huhuista,
puolitotuuksista tai valheista. Se voi olla muodoltaan sanallista tai eri
tavoin visuaalista. Tavoitteensa saavuttamiseksi propagandan levittäjä valikoi
esittämänsä tiedot ja argumentit tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, joskus
vääristellen niitä tai jättäen oleellista tietoa pois, ja joskus tavoitteenaan
saada vastaanottajan koko huomio puoleensa. Propaganda on yksipuolista, eikä
sen sanomaa ole tarkoitus epäillä. Propagandan levittäjä voi kuitenkin joskus
vilpittömästi katsoa käyttävänsä vääristelyä vain todenmukaisen tai hyödyllisen
sanomansa perille menon hyväksi.
Sitaatti löytyy Googlesta. Sen
lähteeksi on siellä merkitty Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition.
Mielestäni siinä on kaikki asiat kohdallaan.
“… niin
sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana.”
Propagandahan ei ole turhan tarkka
sodan ja rauhan suhteen. Sitä viljellään ahkerasti molempien aikana. Eivätkä
sitä koskevat säännöt ole kumpaisissakaan olosuhteissa kovin selvät ja
kiistattomat.
Hyvän maun ja sivistyneisyyden rajoja
rikotaan siekailematta, jos sotilaallinen tai kaupallispoliittinen etu sitä
vaatii.
Myöskään propagandan keinot eivät
suuresti vaihtele sodan ja rauhan suhteen
Pelko on hirmuinen ase molempina
aikoina, mutta myös muut keinot nimittely,
kimalteleva yleistys, siirräntä, todistus, ”tavallinen kansa ”, korttien
pinoaminen ja kelkkaan hyppääminen, joita amerikkalainen
Propaganda-analyysi instituutti, IPA luetteli jo vuonna 1937 eli hyvissä ajoin
ennen kuin viimeksi käyty suuri sota puhkesi ja oli vähällä tuhota koko
maapallon, tuntuvat olevan jatkuvasti käytössä (ks. Google, hakusana
”propaganda”/keinot).
Kun kylmän sodan kausi on yllättävän
nopeasti kääntymässä kuumaa sotaa kohti, nämä keinot ovat nousseet jälleen
selvästi näkyviin.
Propagandan näkökulmasta siirtymä
rauhasta sotaan ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä.
Sotapropagandassa keinovalikoima on
vain luonteeltaan hyökkäävämpää ja monin tavoin julmempaa (vert. ISISin
teloitusvideot).
Erityisen suuri merkitys on
informaatiovälineiden rajulla muutoksella seitsemänkymmenen viimeksi kuluneen
vuoden aikana.
Siinä missä lentolehtiset,
propagandajulisteet ja Moskovan Tiltu saattoivat aikoinaan herättää kauhistusta
ja pelkoa sotatantereilla ja kotirintamilla, uusin sotapropaganda tunkeutuu
röyhkeästi ja vastustamattomasti olohuoneisiin, työpaikoille ja monenlaisten
harrastusten keskelle.
Mistä tavallinen nykyihminen voisikaan
erottaa, onko jokin uutisfilmi osa ”tavoitteellista,
harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida hänen omia uskojaan,
asenteitaan tai tekoja”?
Onko se siis osa käynnissä olevaa
informaatiosotaa? Onko se osa sotapropagandaa? Ollaanko nyt liukumassa rauhan
ajasta kohti sotaa?
Tässä mielessä Saska Saarikosken
artikkeli tämän päivän Hesarissa Ydinaseeton maailma
haihtui utopiaksi on oireellinen, vaikka
se ankkuroituikin vain muutamaan puhelinkeskusteluun Atlantin taakse.
Minulla ei ole aihetta
epäillä, etteikö Chicagon tuomiopäivänkello näyttäisi ensi yönä 23.57 eli kolme
minuuttia vailla maailmanloppua!
Pelkään kuitenkin
pahoin, että tämäkin on vain osa sitä hermopeliä, josta ruukinmatruuna
käyttää sanaa ”nukettaminen”!
Kun ydinase nuke
tuodaan lastenkammariin, jossa nuket leikkivät, liikutaan sotapropagandan
harmaalla vyöhykkeellä.
Sekin voi olla
vaarallista!
Propaganda voi koostua faktoista, väitteistä,
huhuista, puolitotuuksista tai valheista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti