479. Planetarismista 160724

”Ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa tulevaisuuden turvaamiseksi tarvitaan yhteinen selviytymisstrategia. Ajateltaessa ihmiskunnan tähänastista historiaa näyttää vahvasti siltä, että nyt voimakkaasti etenevän tieteen ja teknologian aikakauden yhteiskuntafilosofian on syytä ottaa peruslähtökohdaksi yhtäältä humaanin sivilisaation rakentaminen ihmiskuntaa varten ja toisaalta maapallon suojeleminen yleensä elämää varten. Omalta kohdaltani nimitän sitä planetaristiseksi ajatteluksi, planetarismiksi.” (Ele Alenius, 91v, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 23.7.2016)

Viljo Vähänen sanoi lukeneensa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) entisen puheenjohtajan (1967-1979) tekstin kahteen kertaan.

”Planetarismi kajahti oudosti. Uusi ismi särähti. Vanha kunnon demokratia hautautui kosmokseen, rajattomaan äärimmäisyyteen. Hyväntahtoinen, kokonaisvaltainen yhteiskuntafilosofia katosi Pienen karhun kitaan.”

- Mutta olihan se ihan hyvä yritys selittää, miksi marxismi-leninismi ajautui umpikujaan eikä reaalikommunismin kahleista irti rimpuillut valtiotieteen tohtorikaan löytänyt maan pinnalta pelastusta, vaan hänen piti lentää tähtiin, yritin puolustella Ele Aleniusta, kun olimme iltahämärissä palaamassa Ryssänkärjestä.

”Päinvastoin. Se oli aika kehno yritys. En usko, että ulkoavaruudesta (makrokosmoksesta) tai solubiologiasta taikka nanoteknolgiasta (mikrokosmoksesta) löytyy ratkaisua suhdannevaihteluiden ja talouden kriisien poistamiseen tai kansantulon tasaisempaan jakamiseen. Kyllä ne ovat aivan arkisia, maanläheisiä, poliittisia ongelmia. Planetaarisella ajattelulla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa.”

”SKDL:n entinen puheenjohtaja olisi paljon uskottavampi, jos hän keskittyisi edelleen omaan, tutumpaan maailmaansa, ja pohtisi, millä tavalla uusinta teknologiaa ja ihmisen käyttäytymistä kokevaa tieteellistä tietoa voitaisiin hyödyntää villinä raivoavan kansainvälisen suurpääoman ja siihen nivoutuneen kansainvälisen ammattirikollisuuden kahlehtimiseen. Sillä tavalla - kunnioitettavan korkeassa iässä - hänen omia tietojaan ja kokemustaan sekä politiikasta että pankkimaailmasta voitaisiin paremmin hyödyntää koko ihmiskunnan parhaaksi kuin taivastelua planeettojen seurassa.”

- Se on totta. Kansainvälinen terrorismi ja ihmismielen haavoittuvaisuus ovat viime aikoina näyttäneet julmat kasvonsa. Ne ovat jyrkässä ristiriidassa Suomen kansan demokraattisen mielenlaadun kanssa. Tilanteen korjaamisessa luulisi riittävän tarpeeksi haastetta sekä nykyisille että entisille puoluejohtajille …

”… jotta ei tarvitsisi eksyä planetarististen haaveiden syövereihin!”

478. Kuilun partaalla 160720

Kuilun partaalla pelottaa. Syvyys ja pituus karkaavat silmistä. Sydän hakkaa. Etenkin silloin, kun on pakko ylittää.

Hyvin harvoin kuilu on todellinen, konkreettinen.

Enimmäkseen ihminen elää tasamaalla. Turvallisesti.

Kuilu on mielikuva. Tunne. Se repeää mielenmaisemassa.

Näin tapahtui Istanbulissa. Niin tapahtui Clevelandissa.

(1) Turkki on kuilun partaalla. Ohut köysi historiallisen Lähi-Idän ja modernin Euroopan välillä on katkeamaisillaan. Sillan alla häämöttää pelottava rotko.

(2) Clevelandissa iskettiin Amerikan maaperään paalu, jonka nenässä Simeon Styliittakin tuntisi itsensä orvoksi, koska sen ympärille on syntymässä rotko, jonka ylittämistä koko muu maailma pelkää.

Molemmissa tapauksissa pelon aiheena on sota. Mahdollisuus suureen sotaan.

On kuitenkin pakko ylittä kuilu.

Se ei voi tapahtua yhdellä loikalla. Siihen eivät hyvään kietoutuneet, yhdistyneet voimat riitä. Siinä ei järkikään auta.

Ei yhteinen rukouskaan.

Kuilun partaalla pelottaa.

477. Tarkoituksena pelko 160715

Sattumalla ei ole mitään tarkoitusta tai tavoitetta. Se on järjetön. Se vain tapahtuu. Ja sillä siisti.

Voidaan tietysti ajatella, ettei sattumia ole olemassa, vaan ne ovat osa jotakin suurempaa suunnitelmaa. Osa ikuista tapahtumaketjua tai loputonta tapahtumien verkkoa.

Mikäpä siinä. Voihan totuus olla sellainenkin.

Elämän totuus.

Kukapa sen tietää.

Mutta jos lähtee ajamaan tuhatta ja sataa isolla kuorma-autolla täpötäydelle Enkeltenlahdelle, jossa ihmiset ihastelevat taivaalla välkehtivää ilotulitusta ja katsovat, kuinka se välkehtii Välimeren aalloilla, kysymys ei ole sattumasta, vaan tarkoituksellisesta teosta.

Tarkoituksena on tappaa.

Ei jarrua vaan kaasua.

Xik-zak jotta osuisi mahdollisimman moneen.

”Tuntui tosi pahalta.”

Viljo Vähänen muisti, kuinka hän  oli kävellyt toukokuun vihreässä yössä  Negrescon ohi ja jäänyt jälleen kerran ihailemaan trumpetinsoittajaa ulko-oven edustalla. Siinä soi blues. Jazzin sävelet helmeilivät auringon raukeassa kajossa. Ihmisiä vaelsi hiljalleen rantabulevardilla. Jotkut olivat vielä istahtaneet sinisille tuoleille katseleman, kuinka lentokoneet lähestyivät meren pintaa tai nousivat kohti taivasta.

”Ne ampuivat sen kuskin ihan siinä lähellä. Tutulla paikalla.”

Päivän uutiset olivat täynnä Nizzaa. Täynnä järkytystä. Täynnä surua.

Tour de Francen aika-ajossakaan ei suoritettu loppuseremonioita, vaan päivän voittajat laskivat kukkansa palkintokorokkeelle.

”Se oli kauniisti tehty.”

Kävelimme Viljon kanssa illansuussa, kun aurinko oli jo laskeutumassa sateisen pilven syliin, hiljaisina kohti Ryssänkärkeä.

Ajattelimme tuhoisan, järkyttävän, zik-zak ajon tarkoitusta.

Sattumahan se ei ollut. Se oli selvä. Mutta vaikea siitä oli mitään järkeäkään löytää. Mieletön teko.

”Paitsi, jos tarkoituksena oli pelko. Jos kuskin ainoana motiivina oli herättää pelkoa. Jos hän halusi nähdä, kuinka kuorma-auton eteen ja alle joutuneet ihmiset pelkäsivät …”

- Ei se mitenkään riitä selitykseksi. Hänen sanottiin myös ampuneen ympäriinsä. Kyllä siinä täytyy olla jokin suurempi syy kuin henkilökohtainen mielen vääristymä … jotakin, joka aiheuttaisi kauhua ympäristössä … jotakin mielettömästi suurempaa … jotakin vaarallisempaa.

Päivän aikana eivät teon motiivit selvinneet, vaikka tekijästä alettiin aika pian saada tietoja ja ne levisivät salamana ympäri maailmaa.

”Kuolleita on vaikea kuulustella.”

Viljo Vähänen oli oikeassa.

Ehkä olisi ollut järkevää olla tappamatta kuljettajaa.

- Tuollaisissa tilanteissa sattuma saattaa ottaa yliotteen. Ehkä tarkoituksena ei ollut tappaa, vaan saattaa tappaja oikeuden eteen vastaamaan teostaan.

”Ei sekään olisi välttämättä ratkaissut tilannetta. On muistettava, että Anders Breivik jäi eloon ja motiivikin saatiin jotenkin harsituksi kokoon.  Mutta ne lapset kuolivat.”

Tästä emme päässeet eteenpäin.

Käteen jäi toistaiseksi vain pelko.

Sen sijaan ehdimme Viljon kanssa päivän mittaan pohtia, kuinka Nizzan kaltaisten, järjettömien tekojen motiivi voidaan ylipäänsä saada selville. Kuinka ne voitaisiin estää? Kuinka niihin voitaisiin varautua?

Pelko katoaa herkästi käsistä. Se on pohjimmaltaan niin ongelmallista.

Uutislähetyksissä sekä poliisi että sisäministeri korostivat kansainvälisen tiedustelun tärkeyttä.

Jotta saataisiin ajoissa selvää pahoista aikeista, jotka voivat uhata sekä vallanpitäjiä että sivullisia, viattomia ihmisiä.

”Se on ollut eräs avainkysymys koko terrorismin vastaisessa sodassa. Sen varjolla ja sen johdosta on saatu varmasti paljon hyödyllistä tietoa. Mutta samalla epäiltyjä on siirrelty ympäri maailmaa salaisista paikoista salaisiin paikkoihin. Ilman oikeudenkäyntejä. Ilman julkisuutta. On kaivettu tietoja pahoista aikeista mielen (psyykeen) ja ruumiin (fysiikan) salaisimmistakin syövereistä. Siitä on syntynyt myös suuria kansainvälisen politiikan ongelmia, joista Guantanamon vankileiri on räikein esimerkki. Vain ns. tiedusteluviranomaiset tietävät, onko se vain pelottavan jäävuoren huippu.”

Pelollakin on monet kasvot.

476. Nomen est omen 160713

Tulkaa auttamaan minua! Venez m’aider!

Britannia saa tänään uuden pääministerin, kun sisäministeri Theresa May astuu brexitissä ryvettyneen David Cameronin saappaisiin.

Konservatiivit kävelevät nyt korkokengissä.

Päivälle on lehdistössä jo annettu uusi nimi Mayday, jonka ranskankielinen versio sanoo asian selvästi: ”Olen hädässä. Tulkaa auttamaan minua”.

Kansainvälisen meri- ja ilmaliikennesopimuksen mukaan kaikki maat ovat velvollisia vastaamaan hätäkutsuun ja avustamaan kutsun lähettäjää.

Kysymyksessä on tietysti sanaleikki, joka perustuu uuden pääministerin sukunimeen ja ikivanhaan, roomalaiseen tarinaan ja näytelmään.

Sen mukaan Toxilius-niminen orja neuvoi isäntäänsä ostamaan Lucrisis-nimisen orjattaren, koska tämän nimi muistutti enteellisesti sanaa lucrum  eli kauppavoittoa.

Nimi voi siis olla enne. Nomen est omen.

Viljo Vähäsellä oli jälleen oma tulkintansa.

”Theresa May saattaa kyllä osoittautua Margaret Thatcherin veroiseksi, erinomaiseksi kauppavoitoksi, mutta asiassa on kyllä aika monta muttaa ja mutkaa.”

”Thatcher ei olisi päässyt alkuun ilman Falklandin sotaa. Se oli hänelle todellinen onnenpotku. Ja OK. Hän osasi kyllä ottaa siitä kaiken hyödyn irti ja lisäsi sen jälkeen siihen omia, persoonallisia mausteitaan ja sai samalla erinomaista sivustatukea amerikkalaiselta puoluetoveriltaan Atlantin takaa”

”Tilanne on nyt toinen. Falklandin kaltaista pikku sotaa ei ole nyt näköpiirissä, vaikka turvallisuustilanne Euroopassa on kiristynyt ja vaikka Nato on tunkeutunut provokatiivisesti Venäjän iholle. Brexit, jota T. May vastusti, ei käänny helposti hänen voitokseen. Donald Trump ei ole mikään Ronald Reagan, vaikka hänestä tulisi presidentti. T. ”Mayday” May on (ilmeisesti) ajatuksiltaan lähempänä ”vasemmistolaista ” Obamaa kuin ”oikeistolaista” Trumpia. Apu Atlantin takaa on siten vielä hämärän peitossa.”

- Sitä paitsi brexit voi vielä muuttua, sain sanotuksi, kun olimme palaamassa Ryssänkärjeltä Casinon-rantaan. – Britit leikkivät kansanäänestyksen tulitikuilla eivätkä taida oikein ymmärtää, kuinka vaarallinen tulipalo siitä on syttymässä.

”Niinpä niin. Juuri siksi mayday olisi nyt syytä ottaa vakavasti. Vaikka en kyllä ymmärrä, mitä kaikkien maiden alukset ja organisaatiot, niin kaupalliset kuin sotilaalliset, kuten kansainvälisessä sopimuksessa sanotaan, voisivat tehdä Britannian hyväksi. Persujen ja väyrysten sanat eivät paljon paina tässä rytäkässä.”

- Aivan. Katseet kääntyvät nyt Saksaan. Ranskan varaan ei voi laskea juuri mitään. Gallian kukko epäröi tunkiollaan. Sillä on omat ongelmansa kanatarhassaan. Sen sijaan Venäjän reaktio tulee olemaan tärkeä. Kyllä Putinkin on kuullut maydayn. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Venäjä reagoi brittien avunpyyntöön.