Valtiotieteellisen yhdistyksen piirissä on alettu olla huolestuneita
siitä, että ”valtio on rikki”. Luottamusvaje kasvaa. Kuilu kansalaisten ja
poliitikkojen välillä syvenee. ”Demokratian kyky tuottaa tuloksia, eli hyvää
elämää kansalaisille, on huolestuttavasti heikentynyt (Politiikka 58:2, s.
103-114, 2016, Pääkirjoitus. ”Edustamisen monet kasvot”, Jarmo Rinne ja Tiina Rättälä).
”Näinhän se näyttää olevan”, totesi Viljo Vähänen, kun piipahdimme
aamutuimaan Ryssänkärjellä ja näimme vain levottoman meriharakkapariskunnan ja
yksinäisen sepelkyyhkysen.
”Valtio ei toimi. EU ei toimi. YK ei toimi. Koko maailma natisee
liitoksistaan. Poliittinen valta on liukunut
itsekkäisiin, rahanhimoisiin ja rikollisiin käsiin, joilla ei ole mitään
tekemistä demokratian ihanteen kanssa!”
Viljo tarttui
oitis mieliaiheeseensa, vallan analyysiin. Niistä syövereistä emme pääsisi
ihmisten ilmoille ennen iltaa, joten yritin tasoitella.
- Tuo on aika
rankka väite. Vähintäänkin populistinen. En tunne, että Suomen valtio olisi
rikollisten hanskassa eikä minulla ole tarvetta vaihtaa omaa kansanedustajaani …
vaikka en kylläkään muista, ketä äänestin. Olen jokseenkin tyytyväinen meidän
edustukselliseen järjestelmäämme.
”Mutta jotakin
täytyy olla pielessä, kun nyt intoillaan kansanäänestyksillä ja perustellaan
erilaisia keinotekoisia haamupuolueita. Meillähän on hyvä perustuslaki. Miksi
siihen ei luoteta? Eihän se ole toivottoman kaukana demokratian ihanteista.
Väylät kansasta valtion johtoon (eduskuntaan, hallitukseen ja presidenttiin)
ovat aika mukavasti auki. Ei siellä ole pahoja tukoksia … ja äänestysprosenttikin
…
- Älä nyt ota
takaisin. Kyllä ne valtiotieteilijät ovat selvästi oikeilla jäljillä. Jotakin
on pahasti pielessä meidänkin edustuksellisessa demokratiassamme.
Politiikka-lehden artikkelit ovat kuitenkin vain alustavia pintaraapaisuja.
Todellinen ongelma on siinä, että valtio on nukahtanut. Se ei ole osannut
käyttää niitä voimavaroja, jotka sille on perustuslain kirjaimissa ja hengessä
annettu. Se ei ole ottanut vakavasti niitä hyökkäyksiä ja uhkia, joiden varjoissa
erilaiset ulkoparlamentaariset voimat (sokea ja armoton kansainvälinen suurpääoma
ja ammattirikollisuus) piileskelevät. Se on myös jäänyt oman historiansa
vangiksi. Aktiivisen ja voimakkaan valtion ihanne on hautautunut erilaisten
äärisuuntauksien (natsismin ja kommunismin) jalkoihin.
”Se on kyllä
totta. Äärisuuntaukset ovat pilanneet sinänsä oikean ja kannatettavan politiikan
henkilöistymisen, personifikaation. On eettisesti ja moraalisesti oikein, että
ihminen kantaa henkilökohtaisesti vastuuta vaikeimmistakin päätöksistä. Sen
varassa voi myös valtio elää.”
- Uuden valtion
etsiminen ja löytäminen olisi Herakleen urotöiden kaltainen suursaavutus nykymaailmassa.
”Siihen eivät
taidan kenenkään voimat riittää.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti