471. Naapurinpoika 160701

Kun naapurinpoika tulee kylään, ajatukset lähtevät lentoon. Leppoisaahan se on, jos kaikki on kunnossa. Jos muistot ovat kevyitä kuin  poutapilvet. Jos kenkiin ei ole jäänyt hiertäviä kivensiruja. Jos polku on pysynyt auki kesät ja talvet. Jos taivaanranta on toivoa täynnä.

Jos ei tarvitse nöyristellä. Jos ei tarvitse jännittää. Eikä pelätä.

”Niin montako jossia siinä tarvitaan?”

Viljo Vähänen oli tarkkana, kun lähestyimme aamuauringossa Ryssänkärkeä ja mietimme, mitä tapahtuu Kultarannassa, kun naapurinpoika tulee kylään.

- Mieleeni tuli väkisin Felix Karasevin kirja Naapurinpojan muistelmat (Otava, 1998), jossa hän kertoo kokemuksistaan Suomessa. Minkähän laisia muistikuvia historian kirjaan jää Kultarannasta? Siinä havisevat jo maailmanpolitiikankin siivet. Eihän F.K. tienkään ollut mikään rividiplomaatti, kuten tiedetään, mutta tällä kertaa naapurinpoika on suurvallan ykkösmies, valtiojohtaja. On siinä vissi ero. Siksi myös josseilla on suurempi merkitys.

”Se on totta. Vaikka kaikki kyllä tietävät, että naapurin pojilla on hyvin samankaltainen työura. Toinen nousi pioneerista ministerineuvokseksi ja toinen presidentiksi. Molemmilla on takanaan vankka diplomaatin ura ja korkean tason vakoilijakoulutus.”

- Aivan. Mutta sehän ei pudota pois yhtään jossia. Päinvastoin. Molemmat tuntevat perinjuurin, mitä naapuruus tarkoitta. Se on kuulunut heidän koulutukseensa. Se on ollut osa heidän elämäänsä. Heillä on siitä henkilökohtaisiakin muistoja.

”Olisi kuitenkin älyllisesti epärehellistä ja epäreilua väittää, että Suomen ja Venäjän suhde on ollut kautta aikojen mutkaton ja että polku naapureiden välillä on ollut auki kesät ja talvet. Sitä paitsi käsite naapurinpoikakin on vähintään kompleksinen. Sehän on lempeä ja ystävällinen, mutta jättää varjoon sen, että isät ovat olleet verivihollisia ja syvissä riidoissa keskenään. Kyllä pojatkin sen hyvin tietävät. ”

- Kultarannan keskustelut käydään nyt korkeimmalla mahdollisella diplomatian tasolla. Nykyaikaan kuuluu myös se, että media on täysivaltaisesti kuvassa mukana, vaikka ei pääsekään samaan pöytään kuin jokin aika sitten samassa paikassa. Halutaan näyttää maailmalle, millainen hyvä naapuruussuhde on. Se on sellaisenaan riittävä viesti naapureille (EU:lle, Baltian maille, Ruotsille, Natolle ja USA:lle). Uskokaa tai älkää!

”Naapurin poika on naapurinpoika. Voissa paistettunakin!”