Enkeleitä onko heitä
päällä tämän maan?
Kunpa meitä eksyneitä
mä yhden ees saattamaan saan.
Enkeleitä onko heitä
yksin kyselen?
Kuljin teitä pimenneitä
vaan yhtään mä löytänyt en.
(Anne Mattila)
Kun olin lapsi
äitini neuvoi
juo poika mukisi
tyhjäksi
niin sen pohjassa
nähdä saat
lentävän ihanan
enkelin
(Heikki Salo)
Yliluonnollisen ja arkielämän rajalla ihminen kohtaa ihmeellisiä
asioita.
Enkeleitä. Demoneja. Aaveita.
Pari päivää sitten, aamutelevisiossa, rajatiedon tutkija Mauri Karvonen
sanoi suhtautuvansa vakavan uteliaasti ihmisten yliluonnollisiin kokemuksiin ja
tarinoihin.
”Tapahtumille
löytyy 99-prosenttisesti normaali selitys, mutta sitten on se yksi prosentti. Jokainen saa päättää itse, kummitteleeko paikoissa todella. (Aavetaloja ja ihmiskohtaloita).
Kertaalleen
kuolleella Viljo Vähäsellä oli tästäkin asiasta selkeä mielipide: ”En ole
tavannut aaveita koskaan enkä ole itse kummitellut milloinkaan, mutta yhdestä
asiasta olen sataprosenttisen varma: minulla on ihan ikioma suojelusenkeli.”
Olimme
päätyneet juttelemaan tästä (vähän epämääräisestä) aiheesta, kun lähestyimme
tihkusateessa Ryssänkärkeä.
”Minulla
ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että nykyihminen on kiinnostunut
rajatiedosta ja että siitä on julkaistu hyllymetreittäin ihan vakavasti
otettavia tutkimuksia, jollaiseksi luen myös Karvosen kirjan. Enkelitarinoitakin
olen lukenut vaikka kuinka paljon. Raamattuhan on niitä täynnä.”
-
Aivan. Mutta siellä niitä ei pidetä aavetarinoina, vaan ihan todellisina
kertomuksina siitä, kuinka tieto on aina kulkenut tuntemattomasta, jumalallisesta
maailmasta eläville ihmisille ja kuinka tavalliset ihmiset voivat lähettää
toivomuksiaan jumalaiseen maailmaan. Välittäjinä eivät ole aaveet, vaan todellinen,
hiearkisesti järjestäytynyt enkelikunta.”
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudella, Jumala lähetti
enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli
Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli
sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!
Herra kanssasi. (Luuk. 1:26.28)
Tarinan
todenmukaisuus vahvistetaan arkisin sanankääntein evankeliumin alussa.
Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineen kertomuksia
niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin
meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista
tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta
tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten,
kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu
opetus on.
”Se on totta. Kyllä
enkeleitä on olemassa – jos Raamattuun on uskominen!”
Tästä olimme Viljon
kanssa samaa mieltä.
Jäimme kuitenkin
pohtimaan, mikä viesti Karvosen harjoittamalla aavemetsästyksellä Vhitträskin
ja Louhisaaren kartanoissa, Katajanokan vankilassa sekä Turun ja Mustion
linnoissa on tämän päivän ihmiselle.
- Eihän niitä
tietenkään Raamatun enkelitarinoihin rinnasteta, vaan ne ovat vain viattomia
kummitustarinoita, vaikka sisältävätkin aika karmeita yksityiskohtia – vähän samanlaisia
kuin Grimmin veljesten saduissa.
”Aivan. Niiden
pohjalta ei takuulla synny vuosituhansia eläviä uskontokuntia, kuten on
tapahtunut Raamatun ja Koraanin enkelitarinoiden kohdalla.”
- Mutta kyllä ne
varmaankin antavat mukavan sysäyksen kotimaiselle kesäturismille. Kukapa ei
olisi esimerkiksi kiinnostunut näkemään, nojaako vanhaan pukuun pukeutunut
nainen edelleen Hotelli Katajanokan kolmannen kerroksen kaiteeseen huoneen
numero 324 kohdalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti