Poliittiselle väkivallalle ei ole
hyväksyttäviä syitä eikä uusnatsismille tilaa. Perusasioista pitää puhua ääneen
ja riittävän usein, jotta periaatteet eivät hämärry.
”Naulan kantaan!”
Viljo Vähänen innostui
Hesarin tämänaamuisesta pääkirjoituksesta, kun lähestyimme kirkkaassa
aamuauringossa Ryssänkärkeä.
”Tytti Tuppurainenkin lisäsi suolaa
natsismikeittoon, vaikka se saattoi olla vain osa demareiden sisäistä
valtataistelua, millä ei pitäisi olla mitään tekemistä uusnatsismin kanssa.”
- Olen samaa mieltä. Natsismi
on pidettävä selkeästi erossa tämän päivän pakolaiskriisistä, vaikka sen
seurauksena ympäri Eurooppaa on alettu pystyttää pelottavia piikkilanka-aitoja,
joiden takana viattomat ihmiset elävät kuin keskitysleireissä. Polttouunien
katku ei vielä tunnu sivistyneiden eurooppalaisten sivistyneissä sieraimissa.
Tuppuraisen & Co auvoisat puheet avoimesta ja suvaitsevaisesta
yhteiskunnasta haihtuvat ilmaan kuin natsikrematorioiden savut, jos perusasioita
aletaan hämärtää.
”Perusasioiden ongelma on siinä,
etteivät ne lennähdä keskusteluun kuin jalattomat linnut jostakin
olemattomasta, vaan niillä on omat juurensa ja omat syynsä. Mielestäni ei ole
sen vuoksi väärin, että Hesari kysyy pääkirjoituksessaan, että miksi Sipilä mainitsi Otanmäen ja että miksi hän ei
maininnut Äänekosken ja Lahden tuoreita epäiltyjä henkirikoksia? Olihan
rautatieaseman kohtalokas potku selvästi osa natsismin järkyttävää historiaa.
Sitähän on turha kiistää.”
”Mutta ongelmana on se, että tällaiset kysymykset
hämärtävät perusasioita.”
Viljo Vähänen on sitkeä tyyppi.
”Olisi jaksettava puhua ääneen ja usein natsismin
historiasta, sen juurista ja tapahtuneista tosiasioista. Miksi toisenlaisuus on niin mahdoton asia
hyväksyä? Mistä viha toisenlaisuutta
kohtaan syntyy? Miksi se synnytti keskitysleirit ja polttouunit sivistyneessä
Saksassa, meidän kulttuurisessa ja taloudellisessa ihannevaltiossamme ja aseveljessämme?
Miksi se vielä tänäänkin pakottaa rakentamaan muureja ja piikkilankaesteitä
valtioiden rajoille? Miksi se johti kuolettavaan potkuun? Kuka käski tuhoamaan
viime yönä YK:n avustussaattueen Aleppossa ja estämään inhimillisen avun perillemenon?”
”Miten pääsisimme pois hämärästä!”
Päivä paistoi jo kirkkaasti Kasinon rannan hietikolle.
Se värjäsi tervaleppiä, koivuja ja
vaahteroita syysvaatteisiinsa. Pienet koululaiset kiirehtivät reppuineen ja
polkulautoineen. Jokunen koirankusettajakin oli vielä liikkeellä. Joku hölkkäsi
aamulenkillään. Joku ajoi pieni eväsreppu selässään töihin.
Kaikki oli rauhallista. Onnellista. Arkista.
Toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti