Halk' illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee
lahden hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauloi: "Auvo taivainen
on armas
Suomenmaa”.
Sen päivä mennä levollen,
yökaudet unhoittaa.
Reportteri kysyi eilen iänkourimalta
virolaismieheltä, että ”valitsetteko nyt mustan hevosen”.
Vastaus tuli empimättä: ”Mieluummin valkoisen
joutsenen!”
Siinä oli jotakin tavattoman kaunista – mutta samalla
syvän traagista.
Sen yli pyyhkäisi musta pilvi.
Se samainen musta, jonka alle veljemme ovat jääneet
jo monta kertaa. Saksalaiset saappaat. Stalinin ruoska.
Välillä aurinko on pilkahtanut.
Valkoinen joutsen on laskeutunut. Yö on unohtunut.
Entä nyt, kun kädessä on vain hauras köysi.
Perustuslain kirjain. Presidentin vaalijärjestys.
Musta hevonen? Valkoinen joutsen?
Viljo Vähäsellä oli selitys:
”Valkoinen joutsen ei ole vielä koskaan löytänyt
turvallista pesäpaikkaa Baltiasta. Rajan kirous on ollut siellä aina aivan yhtä
ankara ja armoton kuin Puolassa. Myrskytuulet ovat rikkoneet pesän ennen kuin
poikaset ovat kuoriutuneet. Aallot ovat vallanneet pesäpaikat. Juuret ovat
repeytyneet. Vain toiveet ovat jääneet elämään.”
- Tuo on nyt aivan liian runollista, sain
sanotuksi, kun pääsimme ohi syyspukuun suonnustautuvan jalavan ja punertuvien
vaahteroiden ja kun näimme, kuinka pieni joutsenparvi oli kokoontunut
Tiiraluodon suojaan odottelemaan suotuisia tuulia. Viimeiset valkoposkihanhet
nyppivät ruohikkoa Kasinon rannalla.
- Miehitysvallat (Ruotsi, Saksa, Venäjä,
Neuvostoliitto) ovat aina jättäneet syvät haavat Viroon. Niistä on ollut
mahdotonta toipua yhden tai kahden sukupolven aikana. Aina on musta varjo ollut
oven takana odottamassa.
”Aivan oikein. Niinhän se on nytkin. Presidentti on
pakko valita, vaikka, vaikka yks haamu oli Marjaanan ovella ja se hiljalleen
kolkutti …
Viljo on laulumiehiä!
Nyt hän tarkoitti sitä, että Baltian maat ovat
jälleen ajautumassa suurvaltojen, idän ja lännen pelinappuloiksi. Niille on
annettu länsimaista shokkiterapiaa, mutta jälkihoito on vielä pahasti
kesken. Surutyökin on itse asiassa vielä kesken. Kansojen syksyn
(1989) hedelmät ovat pudonneet maahan ja alkaneet mädäntyä ennen kuin uusi kasvusto
on ehtinyt kerätä tarpeeksi elinvoimaa. Viimeisimmän miehitysvallan raunioille
eivät demokratian ja oikeusvaltion periaatteet ole ehtineet juurtua. Niiden
päälle on vain liimattu laastareita, kylttejä ja iskulauseita. Romaaneita ja
muuta paljastuskirjallisuutta.
” Toive valkoisesta joutsenesta lähtee
sydänjuurista.”
- Se on totta, mutta vaihtoehdot ovat kovin
vähissä. Askel eteenpäin (Naton ja EU:n miehityksen vahvistaminen) voisi johtaa
sotaan. Askel taaksepäin (Naton ja EU:n miehityksen purkaminen) ei näytä
poliittisesti mahdolliselta. Perustuslakia (vaalijärjestelmää) ei voi parissa
viikossa muuttaa. Aikaisemmat yritykset valita presidentti, ovat syöneet
loppuun monipuoluejärjestelmään asetetut toiveet. Suurta henkistä johtajaa ei
ole näköpiirissä. Entä sotilasvallankaappaus?
”Eihän sellainen ole Nato-maassa mahdollista eikä
EU:kaan saattaisi sitä hyväksyä. Yhteisbaltialainen baltexit tuskin
innostaisi Visegrad-maita (Puolaa, Tshekkiä ja Unkaria), jotka etsivät edelleen
kunnollista jalansijaa postkylmänsodan Euroopassa.”
- Entä uusi ETYK?
”Ruuti on jo kertaalleen keksitty. Ei sen uudelleen
keksimisessä ole mieltä eikä ETYK-raatoonkaan kannata voimia tuhlata.”
”Sen sijaan vanhaa kunnon aseistariisuntaa
kannattaisi kokeilla. Naton sotakoneet pois Baltiasta ja Keski-Euroopasta.
Venäjän ohjukset ja muut sotakoneet kauas Euroopan rajoilta. Avaruus (tähtien
sota) putipuhtaaksi sotakoneista etc etc”
”Rauha Krimille ja Itä-Ukrainaan …”
- … ja Syyriaan!
Ehkä valkoinen joutsen uskaltaisi sen jälkeen tehdä
pesänsä Viroon ja muualle Baltiaan!? Onhan se saanut pesiä rauhassa Suomessakin
yli 70 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti