On totta, että
Venäjän tasolta on haettu jonkintasoista etupiirien myöntämistä, mutta
käsitykseni on vahvasti se, että Suomi ei siihen kuulu, ellei Suomi itse tätä
asiaa sössi” (Hanna Smith Eurooppa ja Suomi seminaarissa, ”Asiantuntijoiden
mukaan Suomi voi omien toimiensa seurauksena ajautua Venään syliin” 27.11.2016)
Todennäköistä silti
on, että ellei vastuuton populismi pääse hillittyä ja vakaata ulkopolitiikkaa
vaarantamaan, Suomi ja Ruotsi löytävät olennaisissa asioissa yhteisen linjan
siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden edut ovat yhtenäisiä. (Jaakko Iloniemi: ”Ruotsi pelkää sitoutumista” H.S. 27.11.2016)
Sössittely tarkoittaa jonkin hyvän asian tyrimistä. Tahatonta tai tarkoituksellista.
Puhutaan myös ryssimisestä.
Jossittelu taas on olennainen osa skenaariotekniikkaa. Tarkoituksellista
vaihtoehtojen tieteellistä analyysia.
Lopputulos ratkaisee.
Ero ei käytännössä ole kuitenkaan näin yksinkertainen ja selkeä.
Intohimot iskevät äkillisesti ja arvaamattomasti ennen kuin mitään
konkreettista pääsee tapahtumaan.
Ääneen lausuttuina jos-sanat saattavat sisältää sössimisen siemeniä,
jotka kätkeytyvät hyvän tahdon ja totuuden kirkkaimpaankin verkkoon.
Etenkin silloin, kun niitä esiintyy sarjana, kuten tässä sinänsä viattomassa
ja kaunisilmeisessä debatissa, jota käytiin aivan toisistaan erillisillä julkisuuden
foorumeilla.
Tämä koskee erityisesti niitä lauseita, jotka sisältävät vaarallisia, spekulatiivisia
kysymyksin, kuten tässä tapauksessa sodan syttymisen todennäköisyyttä.
”Erillishyökkäystä paljon suurempi riski on siinä, että kun Itämeren
alueella asevoimien määrä, harjoitukset ja aggressiivinen käyttäytyminen
lisääntyvät, se voi laukaista aseellisen kriisin aivan suunnittelemattomasti”
(Jaakko Iloniemi)
Viljo Vähänen oli tässä asiassa tarkkana.
Hän ei halunnut sotkea kokeneen diplomaatin ja tunnetun ulkopolitiikan
tutkijan ajatuksia keskenään ja väittää, että ”jos” Suomi alkaisi kääntyä
sisäänpäin ja ottaa etäisyyttä Ruotsista ja länsimaista, se merkitsisi hillityn
ja vakaan ulkopolitiikan sössimistä.
”Silti sellainen mahdollisuus, visio tai skenaario on selvästikin olemassa”,
Viljo pohdiskeli, kun olimme jälleen palaamassa Ryssänkärjestä ja yöpakkasen
valkoinen härmä oli peittänyt vihreänä hohtaneet nurmikot.
”Iloniemen kahdeksan jos-lauseen sarja, jolla hän lähestyi ruotsalaisten
pelkoja, liikkui varsin luontevasti ja realistisestikin Itämeren geopoliittisen
aseman maisemissa. Sellaisia lauseita on hyvä esittää aikana, jolloin suursodan
syttyminen maailmassa on alkanut yhä selvemmin häämöttää ja jolloin myös
Ruotsin ja Suomen ulkopoliittisten linjojen erilaisuus on tärkeä nähdä ja
ymmärtää.”
”Tärkeää on myös pitää mielessä, että Venäjän on hyväksynyt Suomen
aseman osana länttä EU:n jäsenenä ja Naton-kumppanina, kuten Hanna Smith
totesi.”
”Mutta myös hän käyttää jos-lausetta arvioidessaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden
visioita.”
TAUKO
Tässä kohtaa oli pakko pysähtyä.
Lähestyttiin nimittäin vaarallista sössimisen rajaa.
”Jos länsi lähtisi tekemää yhteistyötä Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan
kanssa, silloin Venäjä on hyvin vahvassa roolissa eikä suostu sivuuttamaan
etujaan, mutta Suomen kokonaisuutta nämä eivät heiluta”
Oli ihan pakko kysyä Viljolta, mitähän tutkija Smith mahtaa nyt tarkoittaa
Suomen kokonaisuudella, joka ei heilahda! Ja mitä hän tarkoittaa Venäjän
vahvalla roolilla? Lähiulkomaitako? Suomeako?
- Eikö hän tajua, että länsi (Nato, EU ja USA) on jo heilauttanut vakavasti
Suomea tunkeutuessaan itäiseen Keski-Eurooppaan ja Baltiaan ja että askelkin
siitä eteenpäin kohti itää voisi olla kohtalokasta koko Euroopalle ja maapallollekin?
Viljo oli pitkään hiljaa. Hämäräkin ehti jo laskeutua. Meri aaltoili vielä
levottomasti, kun jo lähestyimme Kasinon rantaa.
”Sössimisessä on loiskiehunnan piirteitä. Ne ovat tänä päivänä yhtä hämäriä
ja vaarallisia kuin silloin, vuosikymmeniä sitten, kun UKK käytti niitä omassa
retoriikassaan.”
Tässä pieni muistelma. (Googlen avustuksella)
"Suurienergisten hiukkasten tutkimisessa
on käytetty amerikkalaisen Glaserin keksimää nestemäistä vetyä sisältävää
matalien lämpötilojen kuplakammiota, jossa nesteen lämpötilan tulee pysyä
vakiona n. 0,1 asteen tarkkuudella koko kammiossa -253 Celsius-asteen
alapuolella. Pintojen karkeus, lämmönvuodot, liitoskohtien särmät yms. varsin
vähäiset seikat aiheuttavat kammionesteen rajapinnoille ilmiön, jota kutsutaan
loiskiehumiseksi. Tämä loiskiehuminen haittaa kokeita ja voi ne kokonaan
turmella.
Puolueettomuuspolitiikkaamme haittaa myös
ulkopoliittinen loiskiehunta, joka aiheutuu asiallisesti katsoen toisarvoisista
syistä, mutta joka voi maailmanpoliittisen liikakuumenemisen aikana johtaa koko
puolueettomuuspolitiikkamme epäonnistumiseen sen epäluulon ja epäluottamuksen
vuoksi, minkä tuo loiskiehuminen aiheuttaa. Ulkopoliittisen asemamme
ymmärtämättömyyden ohella sen syitä ovat viha tai nurjamielisyys, pelko
(Paasikivellä oli tapana sanoa, että kuolemanpelon vuoksi ei saa tehdä
itsemurhaa) tai `sankarillisuus`, henkilökohtainen katkeruus ja kauna tai
sammumaton hyvityksenjano, sisäpoliittinen vastenmielisyys tai pätemisentarve
jne. Ne voivat olla henkilökohtaisesti ylitsekäymättömiä syitä, mutta
kansakunnan turvallisuuden rinnalla ne ovat toisarvoisia."
