507. Sössittelystä ja jossittelusta 61127

On totta, että Venäjän tasolta on haettu jonkintasoista etupiirien myöntämistä, mutta käsitykseni on vahvasti se, että Suomi ei siihen kuulu, ellei Suomi itse tätä asiaa sössi” (Hanna Smith Eurooppa ja Suomi seminaarissa, ”Asiantuntijoiden mukaan Suomi voi omien toimiensa seurauksena ajautua Venään syliin” 27.11.2016)

Todennäköistä silti on, että ellei vastuuton populismi pääse hillittyä ja vakaata ulkopolitiikkaa vaarantamaan, Suomi ja Ruotsi löytävät olennaisissa asioissa yhteisen linjan siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden edut ovat yhtenäisiä. (Jaakko Iloniemi: ”Ruotsi pelkää sitoutumista” H.S. 27.11.2016)

Sössittely tarkoittaa jonkin hyvän asian tyrimistä. Tahatonta tai tarkoituksellista.  Puhutaan myös ryssimisestä.

Jossittelu taas on olennainen osa skenaariotekniikkaa. Tarkoituksellista vaihtoehtojen tieteellistä analyysia.

Lopputulos ratkaisee.

Ero ei käytännössä ole kuitenkaan näin yksinkertainen ja selkeä.

Intohimot iskevät äkillisesti ja arvaamattomasti ennen kuin mitään konkreettista pääsee tapahtumaan.

Ääneen lausuttuina jos-sanat saattavat sisältää sössimisen siemeniä, jotka kätkeytyvät hyvän tahdon ja totuuden kirkkaimpaankin verkkoon.

Etenkin silloin, kun niitä esiintyy sarjana, kuten tässä sinänsä viattomassa ja kaunisilmeisessä debatissa, jota käytiin aivan toisistaan erillisillä julkisuuden foorumeilla.

Tämä koskee erityisesti niitä lauseita, jotka sisältävät vaarallisia, spekulatiivisia kysymyksin, kuten tässä tapauksessa sodan syttymisen todennäköisyyttä.

”Erillishyökkäystä paljon suurempi riski on siinä, että kun Itämeren alueella asevoimien määrä, harjoitukset ja aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyvät, se voi laukaista aseellisen kriisin aivan suunnittelemattomasti” (Jaakko Iloniemi)

Viljo Vähänen oli tässä asiassa tarkkana.

Hän ei halunnut sotkea kokeneen diplomaatin ja tunnetun ulkopolitiikan tutkijan ajatuksia keskenään ja väittää, että ”jos” Suomi alkaisi kääntyä sisäänpäin ja ottaa etäisyyttä Ruotsista ja länsimaista, se merkitsisi hillityn ja vakaan ulkopolitiikan sössimistä.

”Silti sellainen mahdollisuus, visio tai skenaario on selvästikin olemassa”, Viljo pohdiskeli, kun olimme jälleen palaamassa Ryssänkärjestä ja yöpakkasen valkoinen härmä oli peittänyt vihreänä hohtaneet nurmikot.

”Iloniemen kahdeksan jos-lauseen sarja, jolla hän lähestyi ruotsalaisten pelkoja, liikkui varsin luontevasti ja realistisestikin Itämeren geopoliittisen aseman maisemissa. Sellaisia lauseita on hyvä esittää aikana, jolloin suursodan syttyminen maailmassa on alkanut yhä selvemmin häämöttää ja jolloin myös Ruotsin ja Suomen ulkopoliittisten linjojen erilaisuus on tärkeä nähdä ja ymmärtää.”

”Tärkeää on myös pitää mielessä, että Venäjän on hyväksynyt Suomen aseman osana länttä EU:n jäsenenä ja Naton-kumppanina, kuten Hanna Smith totesi.”

”Mutta myös hän käyttää jos-lausetta arvioidessaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden visioita.”

TAUKO

Tässä kohtaa oli pakko pysähtyä.

Lähestyttiin nimittäin vaarallista sössimisen rajaa.

”Jos länsi lähtisi tekemää yhteistyötä Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan kanssa, silloin Venäjä on hyvin vahvassa roolissa eikä suostu sivuuttamaan etujaan, mutta Suomen kokonaisuutta nämä eivät heiluta”

Oli ihan pakko kysyä Viljolta, mitähän tutkija Smith mahtaa nyt tarkoittaa Suomen kokonaisuudella, joka ei heilahda! Ja mitä hän tarkoittaa Venäjän vahvalla roolilla? Lähiulkomaitako? Suomeako?

- Eikö hän tajua, että länsi (Nato, EU ja USA) on jo heilauttanut vakavasti Suomea tunkeutuessaan itäiseen Keski-Eurooppaan ja Baltiaan ja että askelkin siitä eteenpäin kohti itää voisi olla kohtalokasta koko Euroopalle ja maapallollekin?

Viljo oli pitkään hiljaa. Hämäräkin ehti jo laskeutua. Meri aaltoili vielä levottomasti, kun jo lähestyimme Kasinon rantaa.

”Sössimisessä on loiskiehunnan piirteitä. Ne ovat tänä päivänä yhtä hämäriä ja vaarallisia kuin silloin, vuosikymmeniä sitten, kun UKK käytti niitä omassa retoriikassaan.”

Tässä pieni muistelma. (Googlen avustuksella)

"Suurienergisten hiukkasten tutkimisessa on käytetty amerikkalaisen Glaserin keksimää nestemäistä vetyä sisältävää matalien lämpötilojen kuplakammiota, jossa nesteen lämpötilan tulee pysyä vakiona n. 0,1 asteen tarkkuudella koko kammiossa -253 Celsius-asteen alapuolella. Pintojen karkeus, lämmönvuodot, liitoskohtien särmät yms. varsin vähäiset seikat aiheuttavat kammionesteen rajapinnoille ilmiön, jota kutsutaan loiskiehumiseksi. Tämä loiskiehuminen haittaa kokeita ja voi ne kokonaan turmella.

Puolueettomuuspolitiikkaamme haittaa myös ulkopoliittinen loiskiehunta, joka aiheutuu asiallisesti katsoen toisarvoisista syistä, mutta joka voi maailmanpoliittisen liikakuumenemisen aikana johtaa koko puolueettomuuspolitiikkamme epäonnistumiseen sen epäluulon ja epäluottamuksen vuoksi, minkä tuo loiskiehuminen aiheuttaa. Ulkopoliittisen asemamme ymmärtämättömyyden ohella sen syitä ovat viha tai nurjamielisyys, pelko (Paasikivellä oli tapana sanoa, että kuolemanpelon vuoksi ei saa tehdä itsemurhaa) tai `sankarillisuus`, henkilökohtainen katkeruus ja kauna tai sammumaton hyvityksenjano, sisäpoliittinen vastenmielisyys tai pätemisentarve jne. Ne voivat olla henkilökohtaisesti ylitsekäymättömiä syitä, mutta kansakunnan turvallisuuden rinnalla ne ovat toisarvoisia."