Olemme Viljo Vähäsen kanssa ottaneet jo kaksi kertaa kantaa Guggenheimiin
(ks. 145 ja 489). Eikä yhtään catepillaria ole vielä ilmestynyt kauppahallin
naapuriin, satama-altaan reunalle siinä tarkoituksessa, että maisemaa pilaavien
automassojen tilalle alkaisi nousta moderni maamerkki, majakka ja taidemuseo
sekä hehkuva iltakävelysilta helsinkiläisille ja heidän vierailleen.
Kaupungin korkeimpien päättäjien on määrä ratkaista tämä kiusallinen moratorio, tahallinen viivästyttäminen,
tämänpäiväisessä kokouksessaan.
”Tämä on kiinni vain poliittisesta tahdosta. Kaikki perustelut on esitetty.
Puolesta ja vastaan.”
Viljo oli väsynyt.
Syysaurinko oli jo noussut. Talvipukuun varustautunut orava piilotteli
tammenterhoja tervalepän juureen, kun ohitimme sen matkalla kohti Ryssänkärkeä.
”En jaksa enää ymmärtää, mistä muusta tämä vitkastelu voisi johtua.
Tässäkö kulkee rikkaiden ja köyhien välinen juopa? Porvareiden ja sosialistien?
Kristittyjen ja pakanoiden? Jätkien ja herrojen? Taivaanmaalarien ja
kirvesmiesten?”
- Raha ratkaisee! yritin auttaa Viljoa. – On ihmisiä, jotka mittaavat
kaiken, aivan kaiken, rahassa. Euroissa, dollareissa, kruunuissa … ja mitä
niitä nyt onkaan … Ei siitä mihinkään pääse. Se on kuin uskonto. Yhdet ovat
oikeassa. Toiset väärässä … tuomittuja ikuiseen kadotukseen ..
”Siltähän tämä nyt näyttää … Raha luo pelkoja ja odotuksia. Spekulaatioita.
Voittoja. Tappioita. Se sokaisee. Vie järjen … vaikka joku aina muistuttaa,
että vain raha tuo järkeä politiikkaan … taloudellinen ajattelu … taloustiede …
ja kaikki sellainen.”
Olimme Viljon kanssa yksimielisiä siitä, että Guggenheimin museo
Helsingin keskustassa, paraatipaikalla, on hyvä asia. Hieno idea. Kaikin
puolin.
Myös taloudellisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti