Ostaja voi muokata
Real Dollin kasvonpiirteitä vastaamaan omia mieltymyksiään. Robottipään
luonnetta voi pian hallita langattomasti mobiilisovelluksella. (Miehet, jotka rakentavat robottinaisia, HS 20.11.2016/Matti Koskinen)
”On hyvä olla realisti
teknologian nykytilanteen suhteen. On turha lietsoa pelkoja. Ihmisten pitäisi
vain rauhoittua ja rentoutua” (Robotiikan tohtori
Kit Stubbs amerikkalaisesta Garnegie Mellon-yliopistosta em. artikkelissa)
Kertaalleen kuollut Viljo Vähänen oli hämmentynyt.
”Kilpaileeko ihminen nyt jo Jumalankin kanssa?”
Tuomiosunnuntaina, viikkoa ennen adventtisunnuntaita olimme sattuneet
Viljon kanssa lukemaan saman artikkelin Hesarista. (Minullehan se on
harvinaista herkkua, koska luen paperi-Hesarin vain sunnuntaisin) Siinä kerrottiin
näyttävin valokuvin kalifornialaisesta Matthew McMullenista, joka on yli 20
vuoden aikana valmistanut silikonista huippurealistisia seksinukkeja hyvin valikoivalle
asiakaskunnalle.
Ilmeisesti hyvin menestyksellisesti, koska Real Doll maksaa yli 6000 dollaria
ja niitä menee kaupaksi 3000 kappaleen vuosivauhtia. Eikä siinä vielä kaikki.
Ensi vuonna tulee markkinoille nukke, jolla on robottipää, mikä nostaa hinnan
lähes kaksinkertaiseksi. Alapään suunnittelu on kuulemma vielä kesken. Mutta lopullinen
tavoite on selvä.
Koneihminen.
Tarvitaan vain aidon, elävän ihmisen tekoäly. Tunteet ja tuntemukset mukaan
lukien.
Ensin pitää kuitenkin löytää robottipäälle kunnollinen puhesyntetisaattori.
”Mikään ei riko illuusiota kommunikaatiosta pahemmin kuin robottimainen ja
epäuskottava ääni”, sanoo Tohtori Stubbs.
”Taitaa siinä olla vähän muitakin ongelmia”, arveli Viljo Vähänen, kun
olimme palaamassa Ryssänkärjestä.
”Minä alan jo lähestyä sataa vuotta, mutta olen satavarma siitä, ettei
minun suustani irtoa tämän elämän aikana sana darling istuipa seurassani kuinka tahansa taitava jäljitelmä ihmisestä.”
”Kaikella on rajansa. Realismillakin. Se ihmisen pitäisi tietää.”
LOPPU
Näin selvästi jälleen kerran, ettei Viljo halunnut aamukeskustelujemme
koskevan hänen omaa elämäänsä ja olemustansa.
Sen me molemmat tiesimme siitä hetkestä lähtien, kun olin nähnyt hänen putoavan
savusaunan lauteilta sen jälkeen, kun lokeroveriviemäri oli revennyt hänen aivoissaan
(ks. 2. Viljo Vähäsen ensimmäinen kuolema 110216).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti