Luotsaan laivaa päällä
rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan
myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo
ihmeeseen
(Kari
Tapio ”Myrskyn jälkeen”)
”Yritin
saada unenpäästä uudelleen kiinni, mutta eihän se onnistunut, kun ajatukset
jäivät pyörimään siinä, mitä tapahtuu myrskyn jälkeen.”
Viljo
Vähänen sanoi valvoneensa siihen saakka, kun New York Times kertoi, että
Donald Trumpista tulee 90%:n varmuudella USA:n seuraava presidentti.
Myrsky
oli silloin jo ohi.
Mutta
uni ei tullut enää silmään.
”Olihan
se likainen kamppailu. Minäkin ehdin jo panna lusikkani siihen, kun pohdin,
kuinka syvälle vihan juuret voivatkaan ulottua.”
Nyt
Viljo oli jo kuitenkin täysin rauhoittunut, kun kahlasimme paksun lumen halki
kohti Ryssänkärkeä ja saatoimme nähdä, kuinka vielä eilen hangen pinnalle keikkuneet,
keltaiset vaahteranlehdet olivat rauhoittuneet.
Elämä
tuntui asettuneen yhdessä yössä entisille raiteilleen.
”Obaman
aika on ohi. On alettava elää Trumpin aikaa.”
Askeleet
tuntuivat keveiltä. Ikään kuin taikasauva olisi pyyhkäissyt painajaisen pois.
Kauas horisontin taakse.
”Se
tuntuu käsittämättömältä.”
Olimme
ehtineet lukea molemmat kiitospuheet lehdistä.
Viha
ei leimunnut. Katkeruuskin oli painettu piiloon.
”Voiko
se olla totta!”
- Ehkä
se on vain amerikkalaisten tapa unohtaa pahat unet ja kohdata uusi päivä uusine
myrskyineen ikää kuin mitään ei olisi tapahtunut, yritin järkeillä Viljolle. –
Onhan heidän omallatunnollaan suurempiakin painolasteja kuin yksi repivä
vaalikamppailu. Ajattele nyt vaikka intiaaneja tai orjakauppaa taikka
atomipommia. Luulisi, että amerikkalaiseen sydämeen on satanut liikaa. Mutta
ei. Se tuntuu kestävän mitä vain.
Lumi
ei narskunut jalkojemme alla, vaan se pöllysi ympäriinsä. Rauhattomasti.
”Eniten
minua pelottaa se, etten tiedä, mikä on Trumpin seuraava askel. Erivärisiä
sammakkoja ehti vaalikamppailu aikana lentää hänen suustaan enkä nyt tiedä,
olivatko ne vain mainoslauseita tai sirkustemppuja. Niiden varaan ei järkevää
politiikkaa voi rakentaa.”
-
Siinäpä se. Trumpin valtti oli se, että hän tuli pystymetsästä, politiikan
ulkopuolelta. Vähän samaan tapaan kuin Juha Sipilä. Kun myrskyn jäljet,
erilaiset jytkyt, saadaan raivatuiksi pois, Amerikankin tie saattaa
osoittautua kävelykelpoiseksi.
Meri
lainehti vielä Ryssänkärjen takana, kun aloimme Viljon kanssa tarpoa takaisin
kohti Kasinon rantaa.
Kädet nostaen vain uskoo
ihmeeseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti