Ujon mielestä koulu on nyt äänekkäiden ja röyhkeiden
temmellyskenttä. (Nimimerkki ”Huolestunut vanhempi” Hesarissa tänään)
”Olen hautautunut roskapostiryöpyn
alle. Sitä tulee joka tuutista. On tullut jo vuosikaupalla. Joka ikinen aamu
kyörään sitä tonnikaupalla tunkiolle. Mutta ei se mitään auta. Aina tulee
lisää. Palomuurit särkyvät, hajoavat temmellyskentällä.”
Viljo Vähänen oli vihainen!
”Tänäänkin joku älypää tarjosi älykkyyspillereitä jotka mullistaisivat
koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Se on ihmiskunnan historian suurin läpimurto.
Vankkureiden vetäjäksi oli saatu Stephen Hawking. Niin helppoa … niin helppoa …”
- Tämä ei kyllä yhtään naurata”,
yritin lepytellä Viljoa, kun vielä ehdimme kävellä hiljakseen valkoisten
hankien keskellä kohti Ryssänkärkeä. Huomenna olisi jo loskakeli ja sitten
ensilumi sulaisi vesisateeseen.
- Minuakin roskapostit kyllä
vaivaavat eikä asiaa ainakaan helpota se, että tunnettuja tiedemiehiä vedetään
röyhkeästi mukaan siihen likaviemäriin. Se on vahvasti ristiriidassa
suomalaisen tiedebarometrin kanssa
(ks. Tiede, marraskuu 2016, ”Suomi vannoo tieteen nimiin”).
”Aivan. Mutta Huolestuneen vanhemman kuvaama temmellyskenttä
on vähintäänkin yhtä suuressa ristiriidassa niiden lapsuuden muistojen kanssa,
jotka minulla on omasta koulunkäynnistäni ja omista opettajistani. Ei
luokkahuone minun kansakoulussani ollut mikään äänekkäiden ja röyhkeiden
oppilaiden temmellyskenttä, vaikka silloinkin taustalla olivat pirstoutuneet
kodit ja äärimmäisen suuri epävarmuus huomisesta.”
”Kyllä kansankynttilä loisti
silloin vielä omalla, arvokkaalla paikalla. Pikku kolttosia tietysti tehtiin,
mutta vain harvoin opettajan arvovalta asetettiin kysymyksen alaiseksi.”
- Sinun lapsuudestasi on jo niin
kauan, että muistosi ovat ehtineet saada monta kultaista kuorta ympärilleen. Onhan
koulun sivistyksellistä arvovaltaakin ehditty vuosikymmenten kuluessa uhata
erilaisilla poliittisilla viritelmillä, mutta nyt näyttää siltä kuin jotakin
aivan uutta ja ihmeellistä – arvaamatonta – olisi tapahtumassa koulumaailmassa.
”Ehkä nyt ollaan astuttu
arvaamattomuuden aikaan … roskapostien aikakauteen … temmellyskentille …”
- Trumpin malli kouluihin? Sitäkö
ajattelet? Että kaikki vanha lakaistaan pois ja aloitetaan kaikki alusta …
puhtaalta pöydältä?
”Ei nyt sentään mitään sellaista.
Jokaisella sukupolvella on oikeus ajatella itsenäisesti ja kokeilla myös uutta.
En usko, että kukaan haluaisi tehdä pahaa koululaitoksellemme. Päinvastoin.
Kaiken sekamelskan keskellä yritetään varmasti aivan aidosti etsiä ratkaisuja,
jotka toimivat parhaimmalla mahdollisella tavalla tässä yhä kasvavien ristiriitojen
ja vastakohtaisuuksien maailmassa.”
”Yleinen tendenssi – joka tulee
ilmeisesti talouselämän piiristä – on se, että tilaa on raivattava voimakkaille
ja vahvoille ja että heikot ja herkät työnnetään sivuun.”
(Sanotaanhan Teinilaulussakin, että ”niin vuodet vierivät luotamme pois kuin
virtana viivähtämättä. Moni meistäkin tahtonut mukaan ois, mutt’ nousta ja
nostaa kättään ei jaksanut heikko ja herkkä mies, joka elämän riemut jo tarkoin
ties.”)
- Sinähän kutsuit sitä aikoinaan suden vapaudeksi? Siinäkö vapaudessa me
jälleen elämme?
Viljo pysähtyi paikoilleen.
Päivä oli ehtinyt valjeta. Taivas
oli paksussa pilvessä. Emme ehkä näkisi illalla superkuuta.
Hän sanoi miettineensä asiaa ja
päätyneensä pohtimaan vapauden
merkitystä.
Vapaus
Keltaiset
lehdet juoksivat hangen pinnalla
eivätkä
uskaltaneet takertua rantakiviin
Yksinäinen
tiainen eksyi olohuoneeseen
Raukka,
ilman käsiä
Maa kuiskasi, eksyi ja hävisi
Missä herään huomenna?
Mikä on musta? Valkoinen?
Missä on vapaus?
Ajatelkaa!
Ennen kuin on yö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti