618. Valtava kontrasti 180202

Luonto Äiti ei hellittänyt eilen, mutta hän ei kuitenkaan mennyt kohtuuttomuuksiin. Silinterihattu pysyi presidentin päässä, kun tämä laskeutui varovaisin askelin eduskunnan portaita ja tervehti kansaa, jonka tällä kertaa muodosti lähes yksinomaan lumimyrskyssä värjöttelevä kunniakomppania, nostamalla hattunsa vilkutukseen vähän ennen kuin pääsi tasanteelle.

Protokolla ei antanut periksi, jotta presidentti olisi voinut panna hatun takaisin päähänsä, vaan hänen piti kävellä avopäin komppanian keskelle kuuntelemaan kunniakomppanian vastausta tervehdykseensä.

Kävi vähän sääliksi.

Sen sijaan ei käy sääliksi, kun odottelemme Viljo Vähäsen kanssa aamupimeällä mielenosoittajia Senaatintorin reunalla.

Mikä kontrasti!

Emme tarkoita nyt sitä, että Luonto Äiti leppyi ja lopetti myrskyämisensä, vaan niitä kahta puhetta, jotka pidettiin eilen eduskuntatalon juhlavassa istuntosalissa ja niitä lakkojohtajien puheita, joita joutuisimme pian kuulemaan.

Puhemies Maria Lohelan puhe tasavallan uudelle presidentille ja tämän vastauspuhe muodostivat häikäisevän, korkeatasoisen dialogin, jonka rinnalla vihapuheet Senaatintorilla, joita kauhunsekaisin tuntein olimme tulleet kuuntelemaan, herättivät ajatuksen valtavasta kontrastista.

Toivottavasti aina valmis ja ketterä media välittäisi Senaatintorin tunnelman suorissa lähetyksissä kaikelle kansalle, jotta sillä olisi tilaisuus nähdä tämä kontrasti omin silmin ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Entä, mitä ajattelevat ne tuhannet lakkolaiset joiden omat linja-autot ovat saapuneet pääkaupunkiin, jonka julkinen liikenne seisoo paikallaan?

He ovat nyt vuorossa. He seisovat näyttämöllä.

Kuuntelevatko he yhtä haltioituneina johtajiensa puheita kuin kansanedustajat ja televisionkatsojan eilen, kun tasavallan presidentti vannoi virkavalansa?

Vai olemmeko sinisilmäisiä? Olemmeko väärässä? Emmekö elä tässä päivässä? Onko vanha poliittinen raivo edelleen voimissaan? Aivan samalla tavalla ja samassa hengessä kuin sata vuotta sitten?

Se nähdään pian.

Jäämme Viljon kanssa odottamaan päivän valkenemista.

Aurinko nousee Helsingissä klo 8.33

Huomenna päivä on jälleen hieman pitempi.

Kellosta katsottuna kontrastit eilisen, tämän päivän ja huomisen välille ovat minimaaliset.

Luonto Äiti tietää sen.