Saksa Deutschland on aina ollut meille
merkillisen tärkeä maa.
Tänä vuonna, kun
omasta sisällissodastamme on kulunut sata vuotta, Saksan roolista tapahtumien
kulkuun on puhuttu tavallista enemmän. On haluttu ymmärtää. On ihmetelty. On
hämmästelty. On selitelty.
Sieltä, Euroopan
sydämestä, on säteillyt vuosisatojen ajan jotakin merkillistä voimaa tänne
pohjoiseen.
Ja säteily jatkuu.
Henkeä pidätellen
seurataan nyt millaiseen kaaokseen Saksan sisäpolitiikka on ajautumassa, kun
sikäläiset gallupit osoittavat, että äärioikeistolainen Alternativ für Deutschland on jo ajanut demareiden ohi ja
kolkuttelee kohta kristillisdemokraattien kantapäitä.
Viimeisistä vaaleista
on kohta kulunut puoli vuotta eikä vakaata hallitusta ole vieläkään saatu
aikaan.
Nuoret
demariaktivistit kiertävät vimmatusti ympäri maata kaataakseen liittokansleri
Angela Merkelin töin ja tuskin kasaan harsiman hävinneiden kompromissin, joka
alistetaan vielä puolueäänestykseen.
Kaatuuko kansakunnan
äiti, ”Mutti”? Kuka nousee hänen seuraajakseen? Julia? Ursula? Annegret? Vaiko
Angelasta monta askelta oikeammalle kallistuva konservatiiviehdokas, mies, joka
elää julkisessa homoavioliitossa? (ks. Teppo Tiilikaisen artikkeli Suomen
Kuvalehdessä 7/2018 ”Angela Merkelin viimeinen taistelu”)
Kyllä sellaisen
järistyksen aallot tulisivat tuntumaan ympäri maapalloa.
Monta maailmanpolitiikan
akselia kääntyisi pakostakin uuteen asentoon.
Saksa-Ranska ennen
kaikkea. Ja samalla se ratas, jonka varassa Euroopan Unioni on pyörinyt
vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan.
Entä Eurooppa vs.
USA. Tai Moskova-Peking.
Deutschland
Deutschland über alles!
Se on merkeleellinen
juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti