Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, läksi
soitellen sotahan, iloitellen tappelohon.
Kalevala
pysähdyttää aina silloin tällöin. Kuten eilen, keskiviikkona 28. helmikuuta
2018, kun julkisuuteen tömähti Elina Lepomäen raivoisa sotaretki soteuudistusta
vastaan.
Se tuli puskasta.
Niinhän kaikki yllätykset tulevat. Ei niistä voi etukäteen tietää mitään.
Eiväthän ne siinä tapauksessa olisi yllätyksiä, vaan ainoastaan pieniä
väriläiskiä tavanomaisuuksien tantereella.
Paitsi tekijä. Subjekti. Hän tietää.
Kyllä Kullervo tesi, mitä varten hän lähti soitellen sotaan. Hän oli varma
asiastaan. Hän uskoi olevansa oikeassa.
Niinhän diplomi-insinööri ja ekonomi, kokoomuslainen kansanedustaja ja ajatuspaja
Liberan hallituksen puheenjohtajakin tietysti uskoo.
Ehkäpä hänen suonissaan kohisi ennen tappeloihin lähtöä tippanen Saksan
entisen liittokanslerin Ludwig Erhardin verta ja toinen tippanen DDR:ssä
syntyneen papin tyttären ja nykyisen liittokanslerin Angela Merkelinkin verta.
Molemmat Elina Lepomäen ideologiset johtotähdethän ammensivat voimansa sosiaalisesta markkinataloudesta, jolle “Saksan
ihme” toisen maailmansodan jälkeen on perustunut.
Näyttää kuitenkin siltä, ettei Kansallisen Kokoomuksen nykyinen
puheenjohtaja ole oikein tuntenut omaa laumaansa, kun hän eduskunnan kuppilassa
puuskahti, että “se tuli puskasta” (ks. Marko Junkkarin analyysi “Entä jos hän
onkin oikeassa” HS 28.2.2018)
Olisi pitänyt tietää - tai ainakin arvata - että jotakin tällaista tulee tapahtumaan,
kun kahta ajatuksellisesti erimittaista vaatimusta (valinnanvapautta, kok ja maakuntauudistusta,
kesk) ajetaan samaan kuoppaan, jonka ulkopuolella kolmas osapuoli, sdp kiristelee
hampaitaan kuin susilauma, joka odottaa vain, että saalis kuluttaa voimansa
loppuun.
Kalkkiviivoilla on ennenkin tapahtunut suuria yllätyksiä.
Tässä tapauksessa olisi syvempi itsetutkiskelu ollut tarpeen.
Nyt se saattaa olla jo liian myöhäistä.
Esitämme kuitenkin esimerkin luontoisesti kaksi ajatusmallia.
(1) Valinnanvapautta ei pitäisi pohtia pelkästään vapaan markkinatalouden pohjalta, kuten Elina Lepomäki tekee, koska
siinä on historiallisista syistä liian vahva oikeistolainen leima, vaan
sovinnollisempaa ajattelua voisi löytyä sosiaalisen
valintatalouden teemoista, jotka Kokoomus näyttää jo unohtaneen
(2) Vaikka soteuudistusta ei voine pitää aikamme suurimpana ongelmana, kannattaisi
kuunnella, mitä Jean Tirolella on sanottavana (ks. Suomen Pankin pääjohtajan
Erkki Liikasen arvio “Nobel-voittaja selvittää suurteoksessa, miten
taloustieteestä olisi aikamme suurten ongelmmen ratkaisijaksi”, 4.1.2018)
Sote-uudistus tarjoaisi (olisi tarjonnut) toisin sanoen mahdollisuuden hallituksen ja
opposition välisen, ideologisen rotkon ylittämiseen rakentamalla sen yli tukevia siltoja.
Käytännössä se tietysti tarkoittaisi sote-uudistuksen toteuttamisen
hetkellistä pysäyttämistä, jotta saataisiin aikaan poliittisesti
tasapainoisempi ylärekenne, mikä tarkoittaa käytännössä tasapainoisempaa,
laajempaa hallituspohjaa.
Mutta se ei tietenkään tarkoittaisi pitkään jatkuneiden selvitystöiden
hylkäämistä tai unohtamista, vaan juuri sieltä löytyisi varmasti
rakennustarvikkeita edellä mainituille sillolle.
Riippusillatkin kelpaisivat kävelyteiksi.
MUTTA
Kalevalasta muistamme, kuinka Kullervolle kävi. Miekka lauloi. Kun
lähdetään soitelleen sotaan, on varauduttava siihen, ettei sieltä aina palata
iloitellen. On kannettava vastuu sanoista ja teoista.
Väliportaan hallinnon uudistuksen (maakuntavaalien) ja valinnanvapauden
yhteenkytkeminen on tosiasia, jonka kanssa on nyt osattava elää.
Vastuu painaa raskaasti nykyistä hallitusta ja sen kansandustajia. Kello
raksuttaa mennyttä aikaa, mutta aika on täsmälleen yhtä armoton myös
tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti