Tuottakoon
maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja
villieläinten lajit.
Tehkäämme
ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren
kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita
maan päällä liikkuu.
Olkaa
hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.
”Minun kotiraamattuni
kannessa on kyyhkynen. Siivet levällään ja lehtipuun oksa nokassaan.”
”Voisi siinä olla luomiskertomuksen
mukaan yhtä hyvin joku karjaeläinkin. Sika tai lehmä.”
- Aivan hyvin.
Niistähän nyt kohuttiin keskikaupungilla, Mannerheimin tiellä ja Kiasman
edustalla.
”Ja kylteissä luki
että Häpeä Suomi! Arvoa eläimille! Kaikki
häkit helvettiin!”
Olimme tulleet Viljo
Vähäsen kanssa kirkkaassa pakkasaamussa Ryssänkärkeen. Hanget hohtivat. Niiden
kirkkaus häikäisi silmiä.
Uutiset kertoivat
kuperkeikkoja lumihangessa heittelevistä ja suomalaiseen mäntyyn kiivenneistä
pandoista sekä SEYn, HESYn ja Animalian mielenosoituksesta, jossa vaadittiin Oikeutta eläimille.
Viljo jatkoi.
”Eläinten
inhimillistäminen on vaikea kysymys. Ehkä se on elämää suurempi tai ainakin
yhtä suuri kuin ikuinen kysymys siitä, mitä ihminen on. Was ist der Mensch? Missä kulkee ihmisen ja eläimen välinen raja?
Mikä on ihmisen oikea suhde eläimeen?”
”Luomiskertomuksen
mukaan Jumala loi suuret meripedot ja muut elävät olennot ja kaikki siivekkäät
lajit ennen kuin ihmisen ja määräsi sitten, että ihminen saisi hallita kaikkia
eläimiä, joita maan päällä liikkuu. Ottakaa
maa valtaanne! Mutta ei hän antanut ihmiselle oikeutta kohdella eläimiä
kaltoin, ala-arvoisesti. Epäinhimillisesti.”
- Tämä on se suuri
kysymys, jonka edessä ihminen on osoittanut avuttomuutensa, vajavaisuutensa ja
julmuutensa.
”Yes. Aivan samoja
ominaisuuksia ihmiset ovat vuosituhansien aikana osoittaneet toinen toisiaan
kohtaan. Siinäkö on ihmisen vapaan tahdon
hedelmä? Lopputulos?”
- Se on totta.
Ihmiset ovat sulkeneet toisiaan häkkeihin, polttaneet, kiduttaneet ja katkoneet
toistensa kauloja. Käyttäytyneet toisin sanoen juuri sillä tavalla, josta
Kiasman mielenosoittajat nyt huutavat julistuksissaan.
”Ei riitä eksjuusiksi
se, että meillä on YK peruskirjoineen ja erityisjärjestöineen ja iso tukku
kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä hienoja kansallisia lakeja tai että
me yritämme rajoittaa elämiin kohdistamamme raamatullista ylivaltaamme,
suoranaista vallanhimoa erinäisillä
suojelulaeilla.”
”Onhan se hieno asia.
Ei sitä voi kieltää. Mutta käytännössä näyttää vallitsevan jokin traaginen
väärinymmärrys luomiskertomuksen eläinten ja ihmisen välillä.”
- Niin. Olen
ymmärtänyt, että eläinkunnassa vallitsee käsittämättömän suuri halu osoittaa
ystävyyttä, luottamusta, empatia ja rakkautta ihmistä kohtaan – täysin
riippumatta asuinpaikasta, ihonväristä tai varallisuudesta. – Ymmärrän toisaalta
kyllä myös sen, että ihminenkin on osa luonnossa vallitsevaa taistelua
elinehdoista, elämästä ja kuolemasta. Sitä on turha kiistää. Se on raakaa
hommaa. Siihen taisteluun ei ihmisjärjellä ole mitään sanomista.
”Aivan. Mutta tässä
asiassa, ihmisen ja eläimen suhteessa, ihmisestä luomakunnan jäsenenä, juuri ihminen
on ollut se kuuro. Emme ole kuulleet emmekä ymmärtäneet eläimen ääntä, eläimen
tunteita. Eläimen hyvää”
”Tarvittaisiin suuri
askel inhimillistä eläintä kohti. Aivan lähelle.”
- Hiljainen, lämmin
halaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti