”Tutustuin eilen anarkistiin.”
- Jaha. Vai niin. Et ole ainoa, koska A-studio
antoi linnanjuhlien jälkeen kasvot suomalaiselle anarkismille haastattelemalla
Suvi Auvista, vapaa-ajattelijaa ja Uuden Suomen blogistia. Näit sen varmaankin.
Vai olitko peräti Arto Leinosen mukana luokkaretkellä lähiöstä linnaan?
”En ollut, mutta A-studion kyllä katsoin. Minun
anarkistini oli vähän vanhempaa ikäluokkaa, ei kuitenkaan mikään ikäloppu. Sitä
paitsi hän oli mies.”
No niin. Tässä sitä taas oltiin. Mikään
tavanomainen ei Viljo Vähäselle kelpaa. Hänen on aina lähdettävä mutkan takaa,
kauempaa.
”Ihmettelin kyllä, minkä takia Annukka Roininen
veti vastakkain, samaan ohjelman, linnanjuhlien suuren suosikin ja vetonaulan,
yli satavuotiaan, pirteän sotaveteraanin ja nuoren, sirkeäsilmäisen anarkistin,
jonka meriittilistalta löytyy muun muassa muutaman vuoden takainen opinnäytetyö
Teatterikorkeakoulusta ja paljon muuta, mielenkiintoista kirjallista ja
kuvallista tuotantoa.”
- Kuinka niin? Asetelmahan oli herkullinen,
vaikka he eivät kohdannetkaan livenä
studiossa. Eihän sellaista tilaisuutta kukaan ajanhermolla liikkuva toimittaja
olisi voinut jättää käyttämättä. Pelkästään ikäerokin teki siitä hurmaavan.
”Yes. Olet oikeassa. Mutta tiukka kuulustelu,
jonka kohteeksi nuori anarkisti joutui suorassa lähetyksessä, vaikutti kyllä
aika kohtuuttomalta, vaikka Suvi Auvinen selvisi kyllä siitä ihan mukavasti.”
Tiesin vanhastaan, ettei A-studio ollut
kuitenkaan varsinainen aihe, jota varten Viljo oli jälleen rimpauttanut
ovikelloani.
Siihen viittasi myös se, että Viljolla oli
(aika teatraalisesti) Raamattu kainalossaan. Punaiset merkkiliuskat vain
heiluivat.
Jokin yllätys oli siis tulossa.
Hän näki temppelissä
kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös
rahanvaihtajia. Hän teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki
temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja
kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ”Viekää lintunne pois!”
”Minä tuon hänet tänne
osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.”
Niin Jeesus tuli ulos
orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus
sanoi: ”Katso ihminen!”.
Kun ylipapit ja heidän
miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: ”Ristiinnaulitse!
Ristiinnaulitse!”
”Niin”, Viljo vakavoitui. ”Jeesus
Nasaretilainen oli oman aikansa anarkisti. Roomalaiset miehittäjät ja heidän
liehakoitsijansa tuomitsivat hänet kuolemaan.”
Olimme Viljon kanssa yhtä mieltä siitä, ettei
anarkistin elämä ole helppoa ja että anarkistilla on usein aika kurja loppu.
Hetken pohdimme myös sitä, kuinka syytösten
myrkylliset nuolet syntyvät ja kuinka ne saavat aikaan tuhoisan noidankehän.
Se teistä, joka ei ole tehnyt
syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti