Katselin lauantaina vain syrjäsilmällä Yle Teeman
ohjelmaa muodin kolmesta vuosikymmenestä ja muotitoimittajien mahdista ja
ajattelin, että kyllä moraalituntojen
teoriassa on kummallisia koukeroita.
Että vapailla markkinoilla
yksilöiden oman edun
tavoittelu toimii samalla yhteisen edun hyväksi eli ihmiset toimivat ikään kuin
yleistä etua ajavan "näkymättömän käden" ohjaamina.
Kuka kaikkia noita häikäiseviä kuteita, joita
luovat taiteilijat suunnittelevat ja langanohuet mannekiinit esittelevät, ostaa
itselleen – ja käyttää?
Missä kulkevatkaan vapaan markkinatalouden näkymättömän käden rajat? Vai eikö niitä
ole olemassakaan? Olemmeko kulkemassa kohti kapitalismin uusinta kulta-aikaa,
jolloin ökyrikkailla (ihmisillä ja valtioilla) on vapaat kädet munia
kultamuniaan mihin tahansa siinä vakaassa uskossa, että lopulta kaikki hyötyvät
siitä ja että viimekädessä kaikki saavat mitä haluavat?
Niin kuin Adam Smith (1723-1790) ja hänen
mahtavat seuraajansa ajattelivat jo ennen Ranskan suurta vallankumousta.
Avasiko Edward Snowden kapitalismille taivaan
portit vai sytyttikö hän varoitustulet portinpylväiden huipulle? Joka tästä
menee, saa kaiken toivon heittää!
Arbeit macht frei.
Viljo Vähänen katsoi hitaasti, hiljaa.
Olimme molemmat lukeneet Le Monde Diplomatiquen suomenkielisestä versiosta Dan Schillerin
artikkelin ”Snowdenin jäljillä” (6/2014), jonka ingressissä todettiin:
Edward Snowden paljasti Yhdysvaltain tiedustelupalvelun
valvontakoneiston puolitoista vuotta sitten. Tapaus osoitti, kuinka vähän
Barack Obaman hallitus kunnioittaa yksityisyyttä. Seuraukset ovat kuitenkin
paljon laajemmat. Skandaali paljasti maailmanlaajuisten valtasuhteiden
rakenteet ja käynnisti muutoksia digitaalisessa kapitalismissa.
Jätimme tölväyksen Yhdysvaltain presidenttiä
kohtaan omaan arvoonsa, mutta jymähdimme keskustelemaan digitaalisesta
kapitalismista.
Viljo aloitti.
”Näkymätön käsi on edelleenkin näkymätön. Sen
jälkiä on etsitty yli 200 vuotta. Turhaan. Teoria ei jätä jälkiä. Teoria on
teoria niin kauan kuin pystytään osoittamaan, että se on joko oikeassa tai
väärässä. Tässä ei ole onnistuttu. Pääomalla ei ole isänmaata. Senhän me kaikki
tiedämme. Se ei olekaan olennaista näkymättömän käden teoriassa. Adam Smith
väitti, että ihmisten pyrkimyksellä edistää omaa taloudellista etuaan parhaalla
mahdollisella tavalla on koko yhteiskunnan kannalta positiivisia seuraamuksia.
Tämä on jäänyt todistamatta. Se on vain uskomus. Ahneus on aina nielaissut
todistusaineistot. Mutta sitä ei ole myöskään onnistuttu falsifioimaan,
osoittamaan vääräksi. Jäljelle on jäänyt vain toive, toivo, että se olisi totta. Käärinliinassa ei ole taskuja. Ei
ihmisen pyrkimyksillä avaudu tie taivaaseen – ei myöskään teoilla - vaikka hän
kuinka uskoisi kuuluvansa maallisen menestyksensä johdosta pelastuvien
joukkoon.”
Jaha.
- Teologiset selitykset eivät taida viedä meitä
kovinkaan lähelle digitaalisen kapitalismin aikaa ja sen mekanismien
ymmärtämistä. En minkään usko niiden todistusvoimaan. Sen sijaan Dan Schillerin
väittämä siitä, että ”maailman talouspolitiikan krooninen pysähtyneisyys on
omiaan vain kiihdyttämään suuyritysten ja valtioiden välistä kilpailua
voitoista” vaikuttaa oikealta. Usko siihen, että Big datan hallinta johtaisi automaattisesti ennennäkemättömään
edistykseen on yhtä virheellinen kuin usko näkymättömän
käden kaikkivoipaisuuteen. Emme me myöskään voi ottaa askeleita taaksepäin
ja palata käsikäyttöisiin kirjoituskoneisiin varjellaksemme yksityisiä
salaisuuksiamme.
”Aivan. Digiajassa on vähän samanlaisia
piirteitä kuin 1800-luvun teollisessa vallankumouksessa. Sen kärki syöksyy
kohti tuntematonta tulevaisuutta ja antaa loputtomalta tuntuvia tilaisuuksia ja
mahdollisuuksia pääomien keskittymiselle, ahneudelle ja raakuudelle. Ja kaikki
tapahtuu ”jossakin”, näkymättömissä. Digitaalinen suurvalta ei ole vastuussa
kenellekään. Siinä ei ole häivähdystäkään demokratiasta.”
- Se on totta. Mutta vaihtoehtojakaan ei tahdo
löytyä. Ajatus siitä, että yhteiskunta organisoituisi itsestään, ilman
ohjausta, pelkän voitontavoittelun motiivilla, on väärä. Sehän on vain näkymättömän käden sivujuoni. Pelkkää
teoriaa. Siihen suuntaan ei siis kannata mennä. Mutta kun myös päinvastainen
suunta, sosialismi osoittautui käytännössä tuhoisaksi, vaihtoehdoksi jää yritys
sitoa digitaalisen kapitalismin ryntäys kansallisilla ja kansanvälisillä
säädöksillä jonkinlaiseen karsinaan tai liekaan, jotta se ei pääsisi tekemään
samanlaista tuhoa kuin riistokapitalismi (Venäjällä) ja kommunismi
(Neuvostoliitossa) ovat jo ehtineet tehdä. Siihen pystyvät vain järkevästi organisoituneet
kansalaisyhteisöt. Valtiot.”
”Niin. Sitähän on yritetty tehdä jo Adam
Smithin ajoista lähtien. Nyt ongelmana on vain se, että aave kiertää maapalloa valonnopeudella. Se on liukkaampi kuin
saippua. Se luiskahtaa käsistä alta aikayksikön.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti