”Ennakoitavissa on skenaarioita, joissa Suomi
olisi ensimmäinen ja siinä vaiheessa ainoa Itämeren alueen maa, johon
sotilaallinen isku kohdistettaisiin. Ottamalla käyttöön vain vaikkapa pari
Ahvenanmaan saarta Venäjä voisi nykyisillä asejärjestelmillä kontrolloida
Itämeren ilmatilaa. Näin se pystyisi rajoittamaan tehokkaasti esimerkiksi
Helsingin ja Tukholman välistä ilmaliikennettä.” (Vanhempi tutkija Charly
Salonius-Pasternak, Ulkopoliittinen instituutti, Helsingin Sanomat, Vieraskynä,
29.12.2014)
(Instituutin tutkimuksen
tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle
yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.)
“Tässä täytyy nyt olla jonkinlainen virhe tai sekaannus”,
Viljo Vähänen aloitti. ”Eikö siellä ole minkäänlaista kontrollia, kun
tuollaisia sammakoita pääsee hyppimään julkisuuteen? Ei ihme, että
poliittisilta päättäjiltä tuli äkkipalautetta.”
Todellakin.
Ulkoministeri: "Tarkoituksellinen
provokaatio". Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja: ”Tämä on
sellaisen hiipuvan Nato-nuotion elvytystä”. Eduskunnan puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja: ”Tuli mieleen, että hän pyrkii
mainostamaan sotilaallista liittoutumista Suomelle.”
- No, eihän se hyvältä näytä, kun
tiedetään, että Upia johtaa eduskunnan nimeä hallitus, johon kuuluvat ministeri Antti Tanskanen (pj.), valtiotieteen tohtori Kimmo
Kiljunen, dekaani Liisa Laakso, suurlähettiläs Päivi Luostarinen,
kansanedustaja Pirkko Mattila, Keskustan puoluejohdon
neuvonantaja Riina Nevamäki, ministeri Ilkka Suominen, professori
Mikko Viitasalo ja Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson.
”Aivan. Kyllä sillä porukalla pitäisi pystyä
pitämään sammakot kurissa. Ja katsotaanpa vielä tarkemmin Upin kotisivuilta”
”Eduskunnan kansliatoimikunta on nimennyt
Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukuntaan jäseniksi seuraavat
kansanedustajat: Christina Gestrin, Satu Haapanen, Susanna Huovinen
(varapuheenjohtaja), Seppo Kääriäinen, Maria Lohela, Sari Palm, Pertti Salolainen
(puheenjohtaja) ja Jyrki Yrttiaho. Kesäkuussa 2013 kansliatoimikunta
myönsi kansanedustaja, peruspalveluministeri Susanna Huoviselle eron
neuvottelukunnasta ja nimesi hänen tilalleen kansanedustaja Saara Karhun.
Lisäksi kansliatoimikunta kutsui jäseniksi
kaksitoista muuta Upin toiminnan kannalta keskeisten yhteistyötahojen
edustajaa. He ovat professori Anne Brunila, Chief Executive
Officer Kristiina Helenius, Suomen Pankin johtokunnan jäsen Seppo
Honkapohja, pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokoski, päätoimittaja Lauri
Kontro, akatemianprofessori Martti Koskenniemi, asiantuntija Kristiina
Kouros, toimitusjohtaja Gunvor Kronman, toiminnanjohtaja Helena Laukko,
hallinnon ylijohtaja Ossi Malmberg, ulkoministeriön valtiosihteeri 2006-2014
Pertti Torstila ja professori Vesa Tynkkynen.
Mutta ei tämäkään vielä riitä, vaan instituutilla
on neuvoa-antava tieteellinen neuvosto, jonka sen hallitus nimeää kolmeksi
vuodeksi kerrallaan. Se neuvoo instituutin tutkimustoiminnan suunnittelussa,
seuraa instituutin toiminnan laatua ja vaikuttavuutta sekä tukee sen
kansainvälistä toimintaa. Nykyisen neuvoston toimikausi päättyi
vuodenvaihteessa, mutta eiköhän se jatkane entisessä kokoonpanossaan tästä
eteenpäin.”
- Et kait ajattele, että yhden Vieraskynän vuoksi
koko tuo porukka olisi esiteltävä ja vedettävä vastuuseen? Sanoihin
Tuomiojakin, ettei sen takia kannata provosoitua!
”Eipä niin. Mutta on kyllä hyvä tietää ja
tiedostaa, miltä jalustalta instituutin vanhempi tutkija laukoo mielipiteitään.
Onhan Hesarinkin sitä paitsi edelleen niin sanottu johtava sanomalehti, vaikka
sekin on jäänyt elektronisen myrskyn jalkoihin. Kyllä sen pääkirjoitussivulla
julkaistua Vieraskynää luetaan eri piireissä ja eri ilmansuunnissa ällätikun
kanssa.”
- Oukei. Anna sitten tulla. Eihän se pahitteeksikaan
ole.
”Tieteellistä neuvostoa johtaa saksalaisen Stiftung
Wissenschaft und Politik johtaja Volker Perthes,
ja sen jäseninä ovat edellisen 3-vuotiskauden olleet seuraavat tutkijat: professori Alyson Bailes University
of Iceland, Islanti, Tri Julie Gilson University
of Birmingham, Iso-Britannia, johtaja Kristian Harpviken Peace
Research Institute Oslo, Norja, professori G. John Ikenberry Princeton University,
Yhdysvallat, vanhempi tutkija Christian
Lequesne Ceri/Science-Po, Ranska, tuomari Allan Rosas
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Luxemburg, tutkija Eugeniusz Smolar
Institute of International Affairs, Puola, professori Jonas Tallberg
Stockholms universitet, Ruotsi, johtaja Dmitri Trenin
Carnegie Institute Moscow, Venäjä ja professori emeritus Helen Wallace London
School of Economics and Political Science, Iso-Britannia”.
- Onhan siinä harkintaa ja arvovaltaa kasapäissään
… niin, että Charly Salonius-Pasternakin skenaario pitäisi
ehkä ottaa ihan tosissaan?
”Juuri tässä ongelma onkin. Hän puhuu löysästi ennakoitavissa olevista skenaarioista, vieläpä
monikossa. Ikään kuin hänen Ahvenanmaa-skenaarionsa olisi osa hänen omaa tai
Ulkopoliittisen instituutin laajempaa, tulevaisuudentutkimukseen liittyvää
skenaariota. Tätä sopii nyt epäillä. Ja jos näin olisi, hänen Vieraskynänsä
rikkoo kyllä arveluttavalla tavalla tieteellisen skenaarioajattelun keskeisiä
periaatteita. Siihen olisi moninkertaisten neuvostojen jollakin tavalla
puututtava.”
”Skenaarioajattelun tarkoituksena ja
päämääränähän on lisätä toimijan (tässä tapauksessa Suomen eduskunnan ja
hallituksen) joustavuutta strategioiden valinnassa ja antaa siten
mahdollisuuden varautua samanaikaisesti moniin erilaisiin tulevaisuuksiin.”
”Siihen ei kuulu se, että joku tutkija menee höläyttelemään
julkisuuteen omia arveluitaan tai ajatuksiaan ikään kuin ne olisivat osa
vakavasti otettavaa tieteellistä tutkimusta.”
- Yes. Myönnetään. Myönnetään. Siinä
kyllä sammakko kurnuttelee oikein kunnolla.
”Ei pitäisi päästää syntymään
sellaista tilannetta, kuten nyt näyttää tapahtuneen, että lukijat alkavat
kysellä, kenen asialla tutkija oikein
on. Ei varsinkaan, kun kysymys on niin suuresta asiasta kuin ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta.”
- Aivan, ja työnantajan
omasta tutkimuslaitoksesta. Sitä paitsi se heittää ilkeän varjon monilla
tahoilla arvostetun ja hyväksikin koetun tutkimusmenetelmän ylle.
Skenaariomenetelmänhän eräänä tavoitteena on luoda loogisesti etenevä
tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko
todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel
askeleelta nykytilasta. Voidaan myös ajatella, että asetetaan jokin
teoreettinen tavoitetila (konflikti, sota tai rauha) ja ryhdytään etsimään ja
tutkimaan siitä käsin loogisia tapahtumasarjoja nykytilan suuntaan.
”Kyllä. Siihen
eivät yksittäiset irtiotot tai paljastukset kerta kaikkiaan sovi. Ne voivat
tuhota koko skenaarioidean.”
- Mutta jos
tutkimuskohteeksi asetettaisiin Ulkopoliittisen instituutin sisällä
vallitsevan, tutkimusohjelmien ja/tai tutkijoiden välisen kilpailutilanteen
selvittäminen, tapaus Charly Salonius-Pasternak saattaisi hyvinkin
sopia erään ilmansuunnan esimerkkitapaukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti