(1)
Jännitys kasvaa. Määräaika (21.8.2015) on kulumassa umpeen. Hermopeli kiristyy.
Kämmenet hikoavat. Hiusrajassakin tuntuu kostealta. Piispat ovat hiomassa
vastauksiaan omiensa kanssa. Kokoonkutsujalla on kädet täynnä muita hommia.
Puhutaan kansainvaelluksesta ja muista kauheuksista. Valtakunnan rahakirstu
tyhjenee huolestuttavalla vauhdilla. Media rynkyttelee ovella. Nyt on tehty
kaikki mahdolliset virheet. Ei ole luottamusta eikä kriisitietoisuutta.
Huonolta näyttää. Eduista ei haluta luopua eikä numeroista puhua. Tällä ei lama
poistu mihinkään. On tehtävä yritysloikka näpertelyn sijasta. Tämä viittaa
väljähtyneeseen saamattomuuteen. Surkeus vain jatkuu ja syvenee.
(2)
Kokoonkutsuja muistelee vanhoja, neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia,
jolloin hänen edeltäjänsä oli samassa jamassa. Silloin ajettiin karikolle,
mutta siitä selvittiin eikä laiva uponnut. Nyt näyttää pahemmalta.
(3)
Silloin erään piispan neuvonantaja, joka oli disputeerannut asiasta, vuodatti
krokodiilin kyyneleitä parlamentin käytävillä, mutta ei se mitään auttanut.
Taisi vain pahentaa tilannetta.
(4)
Palopäällikkö odottaa tornissaan, että pääsisi varsinaisiin töihin –
sammuttamaan päreitä piispojen kainaloista. Joka ikkunasta nousee erivärisiä
savuja. Tehtävä vaikuttaa toivottomalta.
(5)
Kotimaiset ja kansainväliset huippuauguurit ihmettelevät, kuinka tämä on
mahdollista, kun kaikki merkit ovat osoittaneet, ettei mitään hätää pitäisi
olla. Maa on täynnä älykköjä. Isoja viisaita. Yleviä neuvoja satelee.
Työmarkkinoita pitäisi uudistaa ja nuorista pitäisi huolehtia. Tattista vaan.
(6) Kun
konsiili perjantaina kokoontuu täydessä vahvuudessaan ja piispat kertovat
Kokoonkutsujalle, tulevatko he mukaan talkoisiin, solmun on pakko aueta
jollakin tavalla. Mutta kuka uskaltaa avata Gordionin
solmun? Kenellä on tarpeeksi vahva miekka? Eivätkö jäljet pelota?
Aleksanteri Suurihan kuoli sen vuoksi, että hän käytti väkivaltaa köyhän
talonpojan solmun aukaisemisessa. Kukapa uhmaisi kuolemaa!
(7) Vai pannaanko
solmu kiehumaan siihen sappiliemeen, jonka piispat oksentavat kattilan pohjalle
siinä toivossa, että se höltyisi hieman tai laukeaisi ehkä itsestään?
(8) Via dolorosa. Kaikki on pelkkää tuskaa.
Joku sanoi, että yhteiskuntasopimus on yhtä tuskaa. Hän on ilmeisesti oikeassa.
Mutta eikö ylpeys käykin lankeemuksen edellä? Hullu mies Huttisista syö enemmän
kuin tienaa. Eikö tuskien taival ole silloin oikeudenmukainen rangaistus!
(9)
Kaikkien on tingittävä. Näinhän se on. Tai ainakin pitäisi olla. Mutta aina on
niitä, jotka yksien mielestä pääsevät kuin koira veräjästä ja toisien mielestä
juuri se tekee elämästä jännittävän ja oikeamielisen. Vapaus on kunnia-asia!
Sitä ei saa millään tekosyyllä rajoittaa! Saa lähteä vaikka Portugaliin, jos
oma kravattisolmu tuntuu kotimaassa liian kireältä.
(10)
Konsensus on kova sana. Liian kova? Määritelmän mukaan se on päätöksentekoprosessi,
jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään
myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se
lopputulokseen, jolloin saadaan paras mahdollinen lopputulos.
(11) Palopäällikölle
riittää hommia. Hän ei tietenkään voi hyväksyä sitä, että Kokoonkutsuja avaa
solmun miekallaan. Tai edes uhkaa sellaisella katalalla tempulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti