(1)
Mikään ei auttanut. Kokoonkutsuja jätettiin yksin. Hänen suuri unelmansa
romahti. Sopua ei syntynyt. Palopäällikkökin oli kutsuttu turhaan paikalle. Piispat
poistuivat konsiilista savuavat rukousrullat kainaloissaan.
(2)
Illan hämärtyessä kuultiin, kuinka Isä
Don huhuili vielä sopimuksen perään ja toivoi, että lisää arvovaltaa olisi
kutsuttu paikalle, mutta hänen äänelleen kävi samalla tavalla kuin hukkuvalle.
Erämaa nielaisi sen.
(3)
Kaikki osapuolet pettyivät. Mutta. Hämmästyttävää kyllä. Eivät syytelleet
toisiaan, vaan nielivät katkeruutensa. Kohteliaasti.
(4)
Auguuritkin olivat hiljaa. Ainakin hetken aikaa.
(5)
Bjälbon ovet eivät paukkuneet kiukkuisesti, vaan piispat poistuivat paikalta
arvokkaasti. Mutta nyrkit puristuivat taskuissa. ”Tämä ei tähän jää!”
(6) Eikä
jäänyt. Sillä heti, kun hämärä oli laskeutunut ja uusi aamu alkoi sarastaa,
päivänvaloon pulpahti Suunnitelma B +
Selitys. ”Ainahan pitää olla B-suunnitelma, siltä varalta, että
A-suunnitelma ajaa karille”. Se tiedetään maailman historian kaikilta
taistelutantereilta! Sota on sellaista. Ei se voi olla yhdestä pultista tai
akselista kiinni. Yksi taistelu voidaan hävitä, ja toinenkin. Vielä kolmaskin.
Mutta sota jatkuu.
(7)
Bjälbon konsiilista jäi ruma varjo, vaikka se itse oli niin kaunis. Kuin Unelma tai Unikuva. Kerrankin kaikki paikalla. Jälleen kerran lupaus ikuisesta rauhasta. Se oli kuin elokuun
päivä vuonna 1945. Täynnä toivoa. Täynnä uskoa. Siitä tuli tänään kuluneeksi
tasan 70 vuotta.
(8)
Elämä opettaa varovaiseksi. Vahinko ei tule kello kaulassa. Ei murhekaan.
(9) Ilo
ei pidä suurta meteliä itsestään etukäteen. Mutta se tulee. Varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti