Arkkitehti Frans
Ludvig Caloniuksen (1833-1903) kesähuvila Bjälbo
on tänään alkavan ylimmäispapillisen konsiilin näyttämönä. Paikan
historialliset puitteet antavat dramaattisen värin tapahtumalle. Ehtihän
kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov (1839-1904) pitämään taloa virka-asuntonaan
hetken aikaa ennen kuin Eugen Schauman (1875-1904) ampui hänet 16. kesäkuuta
1904 senaatin toisen kerroksen portaikossa vastalauseeksi
venäläistämispolitiikalle.
Tällä kertaa kokouksella ei kuitenkaan ole
mitään tekemistä kristillisen ekumenian tai uskontodialogin kanssa, vaan
agendalla on pelkästään maallisia asioita.
Silti tapahtumalla on korkeakirkollisia,
teologisia piirteitä. Se muistuttaa ensimmäisten kristillisen vuosisatojen
ekumeenisia kirkolliskokouksia, joissa määriteltiin uskontunnustusten sanamuotoja
ja kolminaisuusopin sisältöjä.
Ekumeniahan tarkoittaa eri kristillisten
kirkkojen ja tunnustuskuntien yhteistyötä ja pyrkimyksiä läheisempään yhteyteen.
Sana juontuu kreikan kielen sanasta oikos, mikä tarkoittaa taloa. Tässä tapauksessa se voisi siis
tarkoittaa pääministerin virkataloa, Kesärantaa.
Konsiilin tarkoituksena ei ole tietenkään
puuttua talon rakenteisiin tai arkkitehtuuriin, joita on vuosien kuluessa usein
korjailtu, vaan pääministeri on kutsunut sinne Elinkeinoelämän
Keskusliiton, Kuntatyönantajien, SAK:n, STTK:n ja Akavan johtajat kuulemaan,
millaisilla ehdoilla maan hallitus on valmis tekemään heidän kanssaan yhteiskuntasopimuksen.
Sen on määrä astua voimaan vuonna
2016. Neuvonpidolle on siis varattu ruhtinaallisesti aikaa.
Ehkäpä tapahtumaa tullaan joskus
kutsumaan Ensimmäiseksi Kesärannaksi vähän
samaan tapaan kuin Konstantinopolin ensimmäistä kirkolliskokousta, joka
pidettiin nykyisessä Istanbulissa jo vuonna 381 eli paljon ennen kuin maailman
nykyisistä valtarakenteista oli edes aavistuksenomaistakaan tietoa.
Puitteetkin ovat vain tällä kertaa
hieman vaatimattomammat kuin aikoinaan Istanbulissa, ja onhan maailma ehtinyt
moneen kertaan täydellisesti mullistuakin menneiden vuosien aikana.
Poliittinen ekumenia on kuitenkin suomalaisissakin
raameissa ja tällä vuosituhannella iso
asia!
Sen tarkoituksena on kartoittaa valtiolaivan
kulkureitti moneksi vuodeksi eteenpäin.
Paikalle on kutsuttu myös
selvitysmies, palopäällikkö siltä
varalta, että päreet alkaisivat neuvottelijoiden kainaloissa palaa liian
herkästi ja että kaikki ketunhännät
nostettaisiin pöydälle ennen kuin sopimuksen sananmuodoista ja oppiriidoista
lopullisesti päätettäisiin.
Poliittinen ekumenia rakentuu kolmikannan varaan.
Yhteiskuntasopimuksesta päättävät (1) valtiovalta (hallitus ja eduskunta), (2)
työnantajat ja (3) työntekijät.
Rakennelmassa on samantapainen valuvika kuin
kristillisessä ekumeniassakin.
Siitä puuttuu kaikkien osapuolten hyväksymä auktoriteetti, vaikka kaikki osapuolet
tietävät kyllä, että sellainen on (ainakin teoriassa) olemassa.
Kristillisessä ekumeniassa tämä ilmenee Raamatusta, sen ylimmäispapillisessa
rukouksessa: Minä rukoilen, että he kaikki
olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee
heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen
minut.
Poliittisessa
ekumeniassa sitä vastaa Perustuslaki,
jonka mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu
kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta.
Kristillisen ekumeenisen liikkeen vaikeimpana ongelmana
on paavin asema auktoriteettina, mikä
ilmenee ristiriitoina katolis-ortodoksisen ja protestanttisten kirkkojen
välillä, mutta myös eksklusiivisuus.
Se sulkee pois muut uskontokunnat ja uskonnolliset liikkeet sekä uskonnottomat
tai asettaa ne vain uskontodialogin kategoriaan.
Poliittisen ekumenian ongelmana eduskunnan
asemaa koskeva epämääräisyys. Kuinka
hallitus voi olla neuvotteluosapuoli, kun sen tulee aina nauttia eduskunnan
luottamusta ja sillä on siten kaiken aikaa korkein valta, auktoriteetti,
käytössään!
Kristillisessä ekumeniassa vain Jumala voi
esittää uhkavaatimuksia (jos ette tee
tätä, siitä seuraa tämä).
Poliittisessa ekumeniassa uhkavaatimuksen
käyttö katkaisee neuvotteluprosessin (uhkavaatimuksen edessä ei neuvotella).
Kesärannassa juuri tässä on suurin ongelma.
Millä perusteella hallitus on esittänyt
uhkavaatimuksen? (Jos sopimusta ei synny, hallitus
tekee 1,5 miljardin lisäsäästöt ja veronkorotukset)
Se kynnys olisi ensimmäiseksi purettava.
On myös väitetty, että kolmikanta on ”eettisesti
kestämätön ja kansanvallan vastainen yhteiskunnan vahvimpien etukoneisto” (On
aika hyvästellä kolmikanta. Hiilamo ja Soininvaara 14.4.2011) ja että Ensimmäinen Kesäranta onkin vain
savijaloilla seisova jättiläinen eli valtakoneisto, jollaiseksi aikoinaan
Neuvostoliitto miellettiin.
Tämän väitteen kumoaminen saattaa osoittautua palopäälliköllekin ylivoimaiseksi, koska
siinä tulessa liehuu liian monta ketunhäntää.
Panen tämän postauksen joka tapauksessa liikenteeseen
ennen kuin kuuntelen uutisia Bjälbosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti