Poliittisen toimittajakunnan ehdottomaan eliittiin
kuuluva Unto Hämäläinen ennusti eilen, että Paavo Väyrynen saattaisi aiheuttaa
Juha Sipilälle harmaita hiuksia, jos hän putkahtaisi tänä vuonna takaisin
sisäpolitiikkaan.
- Kaksinkertaisena ex-politrukkina sanoisin, että
sellainen vaara on olemassa. Toimittaja Hämäläisen perustelukin on naseva: Hänellä on aina ollut tarkka vainu. Väyrynen osaa
paremmin kuin muut poliitikot kuulostella, mikä kansalaisten mieliä milloinkin
painaa.
”Se on aivan liian kauniisti
sanottu”.
Viljo Vähäsellä oli tästä asiasta
heti selkeä mielipide, kun astelimme kiristyvässä pakkasessa kohti Ryssänkärkeä.
”Toimittajan olisi kannattanut
pysyä tiukemmin kiinni omassa perusajatuksessaan, että Väyrynen on tunnetusti jääräpäinen
mies, koska hän on mielestään joko aina tai lähes aina oikeassa. Kansalaisten
mielipiteiden kuulostelulla on aina vissi tarkoitus. Jos se pönkittää suunnitelmaa,
se on hyvä ja hyödyllinen, jos ei, sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Sitähän
jääräpäisyys tarkoittaa.”
- Tähän suuntaan Unskikin ajatteli
fundeeratessaan, että Paavolla olisi jokin toinen suunnitelma kuin Suomen
eurojäsenyyden vastustaminen. Hän ei vain saanut kakistetuksi sitä ulos … tai
uskaltanut kakistaa?
”Se on totta. Väyrysen kanssa pitää
olla varpaillaan. Faktoja olisi iskettävä pöytään, mutta niitä ei taida löytyä
muualta kuin hänen omasta päästään. Viittaus ikään (syksyllä 70 vuotta) ei
riitä mihinkään. Pitäisi tietää enemmän. Yllätys on politiikassakin kovaa
valuuttaa. Toimittaja voi sillä spekuloida, mutta peluri paljastaa korttinsa
vasta silloin, kun voitto on varma … tai hän laskee, että se on varma.”
- Juuri varmuus tässä askarruttaakin.
Vanhastaan tiedetään, että kun Väyrynen on hiljaa, jotakin muhii hänen
mielessään. Nyt Unski sanoo, että Väyrysellä on tekeillä hanke, jolla hän pyrkii haastamaan Sipilää
ja muuta keskustan johtoa. Ehkä eliittitoimittaja tietää tästä asiasta enemmän
kuin rivikansalainen, joka joutuu elämään arvausten varassa … epäilen kyllä
tätäkin, koska PV on eräänlainen politiikan musta aukko … hän vetää kaiken
sisäänsä, mutta ei päästä mitään ulos …
”Tuo ei kirjaimellisesti ottaen
pidä laisinkaan paikkaansa. Paavohan on julkaissut hyllymetreittäin omia ajatuksiaan.
Ei hän ole niitä pantannut. Hänen kansalaisaloitteensakin oli ihan julkista
kamaa. Nyt eduskuntakin joutuu ottamaan siihen kantaan. Salailu ei kuulu …”
- Salailu ja salailu! Harvoin
ihminen perimmäisiä toiveitaan toreilla julistaa. Voin vain kuvitella, kuinka
pystymetsästä nousseen puoluejohtajan kiitokset ja hymistely syövät entistä
johtajaa ja mieli palaa takaisin taisteluun … sanomaan, mikä on oikein ja missä
on menty metsään … kyllä siitä stressiä syntyy …
”Aivan oikein. Jotkut
hiusasiantuntijan sanovat, että juuri stressi aiheuttaa harmaantumisen. Se
puree sisuskaluihin … vaikka kyllä kait se on yhtä paljon kiinni geeneistä …”
Tauko.
Tähän jäimme Viljon kanssa. Emmekä
mekään rohjenneet ryhtyä pohtimaan, mikä on Paavo Väyrysen varsinainen yllätys,
johon Unto Hämäläinen viittaa. Hänen paluunsa europarlamentista
sisäpoliittiselle areenalle ei ole sellainen. Sehän oli (tai on) odotettavissa.
Tamminiemen pesänjakajista syntyi
aikoinaan melkoinen kohina.
Mäntyniemen pesänjakoon on vielä
aikaa. Paljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti