Televisiossa on
pyörinyt hauska mainos. Siinä rehevä maalaisisäntä puhaltaa ilmaa vihreään
ilmapalloon ja päästää sen sitten lentämään taivaan tuuliin. Sillä tavalla
kuulemma tuoreiden herneiden vitamiinit katoavat, ellei niitä säilötä heti
purkkiin.
”Saattaa pitää paikkansa”,
arveli Viljo Vähänen, kun kahlasimme umpihangessa kohti Ryssänkärkeä. Emme
halunneet käyttää aurattuja teitä tai valmiiksi tallattuja polkuja emmekä
tietenkään tuoreita latuja, joita risteili Lauttasaaren lähituntumassa. ”Vaikka
kesäinen mainos ei oikein istunut talvimaisemaan, sen tarttui mieleen..”
- Aivan. Jollakin mainosnikkarilla
oli välähtänyt. Maistuuhan hernerokka pakkasellakin.
Mutta aihe hyppäsi tällä
kertaa liian kauas sunnuntaisen kävelyretkemme teemasta, jonka löysimme persuja koskevasta erikoisraportista: ”Perussuomalaisten
tyytymättömyys väreilee pinnan alla.” (Salla Vuorikoski@mtv.fi)
Gallupit ovat syöksyneet
jyrkkään laskuun. Jytkyistä on jäljellä vain etäisiä kaikuja. Hymyt ovat
hyytymässä. Syyllisiä etsitään. Seuraavia vaaleja pelätään.
”Tätä saattoi odottaa”.
Viljolla oli vastaus
valmiina.
”Soini puhalsi
punavihreän ilmapallon täyteen, mutta kun raitahousut ja silinterihattu oli
tarjolla, hän unohti pitää kiinni pallon suusta, ja nyt se lensi taivaan
tuuliin. Fysiikan lakien mukaan. Luonnostaan. Ei siihen muita selityksiä
kaivata.”
- Se on totta.
Niinhän siinä kävi … mutta, kuten tiedät, politiikka ei ole fysiikkaa eikä
matematiikkaa. Se on paljon mutkikkaampi juttu. Psykologia on vahvasti mukana.
Ja henkilökemia. Niin, ja tietysti valtataistelu. Varjonyrkkeily. Piiloleikki …
Elämän koko kirjo.
”Minusta puoluetoimiston työntekijä osui
naulankantaan. Selitys on isän kaipuu! Ajatus
isänmurhasta on jo syntynyt monen
mielessä. Se kytee suonissa. Se pakottaa juonimaan. Se pakottaa etsimään
liittolaisia, kanssarikollisia. Kukaan ei uskalla ottaa yksi vastuuta. Kukaan
ei tiedä, mitä murhan jälkeen tapahtuu. Arvot huojuvat kuin hernepelto kesämyrskyssä.”
Älä lisää meidän ahdinkoamme
puoluetoimiston työntekijä hörähtää Mainostelevision toimittajalle!
”Aivan oikein.
Ahdingosta tässä on kysymys.”
Viljo Vähänen tiesi
asian omasta kokemuksestaan. Tässä ja edellisessä elämässään.
Toimittajallekin se
näytti olevan tuttua, kun hän puuskahti kesken haastattelun, että ”puoluetoimiston
työtekijän kanssa kahviteltaessa pitää kuunnella korvat punaisena moitteet koko
ammattikuntansa puolesta.”
”Isän kaipuuta on
vaikeaa korvata millään tavalla. Kun isä on lähtenyt pois, paikalle jää tyhjä
aukko. Mitä suurempi isä, sitä suurempi aukko ja sitä syvempi monttu.”
- Kun punavihreästä pallosta
karkaa ilma taivaan tuuliin, syntyy suuri määrä orpoja, eksyneitä – eksyksissä vaeltavia
sieluja. ”Heillä ei ole kunnollista paikka, minne mennä”, kuten toimittaja
Salla Vuorikoski kirjoittaa.
”Tuhlaajapojat
palaavat kyllä kotiinsa, vaikka eivät tuntisikaan enää sen seiniä omakseen.”
Viljo oli lukenut
Raamattunsa.
- Joillekin isänmurha on niin suuri järkytys,
etteivät he selviydy siitä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti