Kaikki
imperiumit tuhoutuvat. Tout empire périra.
Vain harvoin sen näkee sisältäpäin, koska valta sokaisee. Eikä tuholla sitä
paitsi ole mitään ennalta määrättyä aikataulua. Se tulee in due time. Ajallaan. Sitten, kun aika on kypsä.
Tämä tuli
mieleen, kun katselimme Viljo Vähäsen kanssa aamulla huipputoimittajien
keskustelua puoluejohtajien kiirastulesta kokoomuksessa, demareissa, vasureissa,
vihreissä ja persuissa. Maalaisliittoon he eivät ehtineet aikapulan takia.
Jokainen
jakkara tuntui heiluvan. Jokainen niitti natisi. Mitä tahansa voi tapahtua lähi
kuukausina.
”Eletäänkö nyt
monipuoluejärjestelmän kulta-aikaa?”
Kun katsellaan
hieman laajemmin ympärillemme niin kotimaassa kuin maailmallakin, Viljon
kysymys oli ehkä hieman yliampuva taikka hätäinen, mutta kuitenkin aiheellinen.
Demokratiahan
on tunnetusti kaikkein monimutkaisin ja häilyvin valtiomuoto. Sillä on lisäksi suuri
houkutus vääristyä yksinvallaksi, diktatuuriksi.
L'Etat, c'est moi.
Maailma on aina ollut täynnä yksinapaisuuden
haaveita, aaveita ja ihanteita.
Moninapaisuus on raskas taakka!
Käytännössä se on osoittautunut mahdottomaksi.
Hienosti suunnitellut ja suurella työllä rakennetut koneistot ovat aina alkaneet
natista, ruostua tai muuten vain vanheta.
Lopuksi aika on murtanut ne tai ne ovat räjähtäneet
omaan mahdottomuuteensa.
Tämä pätee niin kokonaisissa yhteiskunnissa ja
valtioissa kuin niiden sisäisissä rakenteissa (puolueissa, eturyhmissä,
armeijoissa, kirkoissa ja yrityksissä)
Viljo vastasi itse omaan kysymykseensä.
”Paperilla moninapaisuus näyttää kauniilta.
Sateenkaaren osaa pikku lapsikin piirtää. Sadut suuresta kulta-aarteesta
houkuttelevat aikuisiakin. Ajatus yhteiskuntasopimuksesta oli lumoava. Se
hurmasi hetkessä pahimmatkin tosikot ja puoluepukarit. Mutta kateus ja
omistamisen halu näyttää vieneen kalat tästäkin kirkkaasta järvestä. Voittoisat
nyrkkitervehdykset kylvivät vihan siemeniä …”
- Aivan niin. Kun yksi kolmesta puoluejohtaja menee
julistamaan, että tämä kaikki on meidän aikaansaannostamme, meidän linjaamme.
Olemme harjoittaneet meidän politiikkaamme …
”Se on ajattelemattomuutta! Meidän poliittisella
järjestelmällämme on vuosikymmeniä vanhat juuret, pöytätavat kutyymit.
Ei niitä sovi tuolla tavalla loukata. Kun näyttämölle rynnätään suoraan
pystymetsästä, hinta voi olla kova. Se on kuitenkin maksettava.”
- Niinhän se on. On unohtunut se tosiasia, että
meillä on nyt porvarihallitus ja koko työväenliike on oppositiossa. Vasemmisto
vs. oikeisto on osoittautunut sitkeäksi perusjaoksi! Matemaattinen voima
eduskunnassa on vain symbolista. Ei se kestä poliittisia realiteetteja.
Demareiden välikysymys ”Suomen linjasta” paljastaa riehakkaasti tämän rakenteellisen
tosiasian. Tästä eteenpäin tämä tulee olemaan pelkkää huutoa …
”Ei järjen hiventä!”
Keskustelumme moninapaisuudesta loppui tylysti
ennen kuin pääsimme lähellekään Ryssänkärkeä.
Onneksi Rouva Fortuna jaksoi hymyillä
aurinkoisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti