457. Kolkko tilanne 160520

Viljo Vähänen on toisen elämänsä alkupuolelta lähtien tarkkaillut huolestuneena, kuinka sodan jättiläinen on harpponut Kaukoidästä kohti Euroopan sydäntä.

Hän oli nähnyt sielunsa silmillä, kuinka Enola Gayn pommiluukku aukesi 6. elokuuta 1945 tarkalleen kello 8.15.17 ja Little Boy putosi kohti Hiroshiman keskustaa.

Hän oli nähnyt historian ensimmäiseen atomiasehyökkäyksen ja valtavan sienipilven syöksyvän kohti taivasta.

Se oli kolkko tilanne.

Joko taas ollaan lähestymässä samanlaista tilannetta?

Vai mitä Naton amerikkalainen varapääsihteeri tarkoitti sanomalla viime viikonvaihteessa Tallinnassa, että strateginen kumppanuus on takanapäin ja että nyt on meneillään pitkän aikavälin strateginen kilpailu (ks. HS 20.5.2016 Nato vahvistaa sotilaallista pelotettaan Venäjää vastaan).

Sitä kutsuttiin kolkoksi tilannearvioksi.

Olisiko suuren sodan jättiläinen nyt ottamassa viimeistä askeltaan maapallolla, jonka kätköissä on tuhansien Hiroshiman kaltaisten pommien varastoja?

Eikö ihmiskunta ole oppinut mitään?

Onko asevarainen rauha ainoa vaihtoehto?

Hesarin toimittaja tiivistää.

“Siitä on yksimielisyys, että Ukrainan kriisin myötä uhatuksi itsensä tunteneiden jäsenmaiden rauhoittelu ei enää riitä. Seuraavassa vaiheessa Nato pyrkii lisäämään jäsenmaiden puolustuksen voimavaroja ja varmistelee, että pelote toimii. Se tarkoittaa myös Naton ydinasepelotteen uutta arviointia tilanteessa, jossa Venäjä toistuvasti muistuttaa omista taktisista ydinaseistaan ja pitää niitä mukana sotaharjoituksissaan.”

Se on kolkko tiivistys.

Ja samalla muistutus Hiroshimasta!