Alaviittien
kokemukset 1000-luvun alussa ja ristiretkien aikana olivat kovia. Ensin Aleppossa
hallitsi Hamdanidien dynastia, jonka šiialainen Fatimidien
dynastia kukisti vuonna 1003. Vuonna
1008 šiialainen hallinto päättyi, kun seldžukit valtasivat alueen, jolloin myös
alaviitit jäivät haavoittuvaisiksi. Vuonna 1097 ristiretkeläiset tappoivat
alaviitteja, mutta pian liittoutuivat näiden kanssa ismailiitteja vastaan.
Vuonna 1120 ismailiitit ja kurdit kukistivat 25 000 alaviittia, mutta 1123
alaviitit voittivat kurdit joidenkin ismailiittien avustamana. Vuonna 1269
mongolit valtasivat Aleppon ja surmasivat tuhansia šiioja. Saman vuosisadan
lopulla sunnit surmasivat tuhansia šiioja kostoksi siitä, että nämä olivat
tukeneet ristiretkeläisiä. Tästä lähtien šiioja yritettiin käännyttää
sunneiksi. Vuonna 1297 alaviitit ja ismailiitit yrittivät yhdistyä, mutta tämä
ei onnistunut. Vuonna 1260 Homsiin saapuneet
sunnilaiset mamelukit hallitsivat Syyrian aluetta ja heidän hallintoaikanaan 20 000
alaviittia surmattiin vuonna 1317. Sunnalaiset Ottomaanit valtasivat Syyrian
vuonna 1516 ja surmasivat seuraavana vuonna 10 000 alaviittia. Ottomaanien
valtakunnan aikana alaviitteja kohdeltiin huonosti], ja he vain
pyrkivät vastustamaan sunnalaisuuteen käännyttämistä. Alaviitit kapinoivat
useasti ottomaaneja vastaan säilyttäen näennäisen itsehallinnon vuoristossaan. Verinen
historia teki alaviiteista epäluuloisia suhteessa ulkopuolisiin. He
kieltäytyivät tunnustamasta ulkopuolisia auktoriteetteja ja maksamasta veroja.
Eristäytyneet ja omaan yhteisöönsä keskittyneet alaviitit katsoivat elävänsä
vihamielisten sunnien keskellä. He aina välillä ryöstöhävittivät tasangolla
sijainneita sunnien kyliä. Vuonna 1832 alaviitit hyökkäsivät Masjafissa
ismailiittien kylään, jolloin Damaskoksen pašša lähetti tuhansia sotilaita
alaviitteja vastaan. Alaviitit saivat kokea vastatoimia myös vuosina 1870 ja
1877. 1900-luvun alussa sunnit hallitsivat varallisuutta ja politiikkaa, kun
taas alaviitit elivät köyhinä maanviljelijöinä.
”Mikä nyt?
Miksi tuollainen pitkä sitaatti?”
Viljo
Vähäsen kysymys ei tullut yllätyksenä, kun tiesin, että hänkin oli seurannut
Syyrian sisällissotaa sydän kylmänä. Silti katsoin tarpeelliseksi hieman perustella.
- No, kun
jenkit ja venäläiset näyttävät päässeet sopimukseen siitä, että
ääri-islamistinen ISIS tuhotaan nyt viimeiseen mieheen yhteisvoimin moderneilla
aseilla korkealta ja kaukaa … sen jälkeen, kun Aleppon 1000-luvulla rakennetun
moskeijan minareetti oli tuhottu ja kun kaupungin kuuluisa basaari tuhoutui
lähes kokonaan tulipalossa.
-
Aleppossa kiteytyy koko Lähi-Idän vuosituhantinen, dramaattinen ja traaginen
historia. Tämän päivän sisällissotaa Syyriassa on vaikeaa, ellei mahdotonta,
ymmärtää, ellei muista, että kaupunki perustettiin ainakin tuhat vuotta ennen
nykyisen ajanlaskumme alkua ja että vihollisuudet ja sodat ovat aina olleet
siellä läsnä.
”Aivan”,
Viljokin heräsi. – ”Mika Waltarikin kertoo Mikael
Hakkimin viimeisessä luvussa, kuinka päähenkilön retki syvälle itään lähti
juuri Alepposta. ”Vain saattaakseen hänet epäluuloiseksi suurvisiiri lähetti
lahjomansa kätyrit ryöstämään kameleja, joiden selkään osa sotakassasta oli
ehditty kuormata armeijan lähtiessä liikkeelle Alepposta.” (s. 815) Mutta, kun
juoni paljastui suurvisiirille ei jäänyt muuta neuvoa kuin mestauttaa omat
kätyrinsä.”
- Niin.
Aleppo on juonittelun ja vihan symboli. Sieltä löytyvät myös nykyisen kriisin
aatepoliittiset ja uskonnolliset juuret.
-
Taustalla ovat edelleen vanhat, islamin sisäiset riidat ja valtataistelut.
Juuri sen vuoksi valitsin sitaattiini alaviittien
kokemukset. Kysymyshän on mystisestä ja synkretistisestä uskontokunnasta, johon
lukeutuu tänä päivänä noin 12% Syyrian väestöstä mukaan lukien nykyisen presidentin
sukukunta. Vähemmistöstä siis. Ja mikä hirmuista (kristitystä lännestä
katsottuna) tämän porukan mielestä ei ole muuta jumalaa kuin imaami Ali,
Muhammadin seuraaja ja lanko. Ali on osa Isää, Poikaa ja Pyhää henkeä
muistuttavaa kolminaisuutta. Ei ihme, että Aleppon tuhoamiseen liittyy tänäkin
päivänä (salaisesti!) uskonnollista paatosta.
”Yes.
Sunnien ja Šiiojen välisestä uskonsodastahan
tässäkin on kysymys. Muistan lukeneeni jostakin, että Šiialaisessa
mielessä Ali oli ensimmäinen imaami ja viimeinen sunnalaisuuden
"Oikeamielinen kalifi", jonka jälkeen islamilainen maailma joutui
väärällä tielle. Tähän loputtomaan sotaan ISIS näyttää nyt sekaantuneen …”
…
- ja saaneen niskaansa koko läntisen maailman kahden asejättiläisen johdolla!
”Kyllä.
Tässä mielessä on ymmärrettävää, että Kiina pysyy hiljaa omassa norsunluutornissaan.
Miksi se puuttuisi lännen sisäisiin valtataisteluihin. Tapelkoot toisensa henkihieveriin.
Meillä on aikaa odottaa. Meidän rukousmyllymme jauhavat omassa tahdissaan.”
-
Sen taisi Kiinan Kommunistinen Puolue ymmärtää jo kylmän sodan aikana! Nyt
siitä on tullut välttämättömyys.
VOI ALEPPO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti