Helatorstai tarjosi Viljo
Vähäselle aiheen pohtia, mitä meidän pitäisi tietää. Mitä meidän pitäisi uskaltaa
tietää? Riittääkö yksi totuus, vai onko totuuskin kulttuurinen muuttuja, kuten Collège
de Francen kunniaprofessori Jacques Bouveresse pohdiskelee Le Monde Diplomatiquessa 2/2016 (Nietsche vastaan Foucault. ”Kyseenalainen
totuus”)
Nousiko Jeesus taivaaseen
neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä? Miten se tapahtui?
Tai kiipesikö Muhammad
yömatkallaan tikapuita pitkin taivaaseen, jossa hän tapasi profeettoja ja
Jumalan vai lensikö hän taivaaseen ratsunsa Buraqin selässä?
”Kuinka paljon uskallusta
meiltä vaaditaan, jotta voisimme joko hyväksyä nämä tapahtumat historiallisina
totuuksina tai hylätä ne satuina taikka tavanomaisina mielikuvitustarinoina?”
Viljon kysymykset
tuntuivat helatorstaina, jokavuotisena kristillisenä juhlapäivänä, hieman vaikeilta,
kun yhtä hyvin olisimme voineet ihmetellä, miksi Trumpista saattaa tulla
jenkkien uusi presidentti tai miksi Orpo saattaa voittaa Stubbin kokoomuksen
sisäisessä valtataistelussa.
Päätimme kuitenkin pitäytyä
alkuperäisessä aiheessamme, kun lähestyimme lähes kesäisessä auringossa
Ryssänkärkeä.
- Tiedon ja uskon välillä
on joskus aika syvä rotko, sain sanotuksi ennen kuin Viljo jatkoi. – Tieto on
valtaa, mutta kyllä uskollakin on samoja ominaisuuksia. Joskus tuntuu siltä, että
uskominen vaatii enemmän rohkeutta kuin tietäminen, mutta joskus taas, että
asia on täsmälleen päinvastaista. Väärä usko voi olla hengenvaarallista, mutta
kyllä väärä tietokin voi johtaa tuhoon. Tasapainon saavuttaminen uskon ja
tiedon välillä saattaa olla mahdotonta? Molemmissa suunnissa fundamentalismilla
voi olla katastrofaalisia seuraamuksia?
”Tarkistin kuitenkin, mitä
Apostolien teoissa sanotaan
helatorstain peruskysymyksestä.”
Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa
nojalla on asettanut … he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei
hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät
taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä
sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?”
”Koraanissa Muhammadin taivasmatkasta on viittauksia vain kahdessa Yöllisen matkan suurassa, mutta
perimätiedoissa haditheissa kerrotaan
tarkemmin, että enkeli Gabriel herätti Muhammadin eräänä yönä ja lennätti hänet
kolmella loikalla Al-Aqan moskeijaan, Jerusalemiin, josta hän kiipesi
taivaaseen.”
”Molemmat tarinat vaativat
lukijaltaan joko melkoista mielikuvitusta ja suvaitevaisuutta tai järkkymätöntä
uskoa totuuteen eli siihen, että Raamattu ja Koraani ovat virheettömiä
lainauksia teksteistä, jotka Jumala
on sanellut ihmiselle ja niitä on sen vuoksi noudatettava kirjaimellisesti!”
- Minulle sapere aude ei kyllä aukea näillä
eväillä. Niiden mukainen totuus ei
yksinkertaisesti ole uskottava!
”Olisiko siis jokin
vaihtoehtoinen totuus mielestäsi uskottavampi?”
Tämän kysymyksen
ratkaisemiseksi yksi kokonainen helatorstaikaan ei olisi riittänyt.
Niinpä vetosin alussa
mainitsemaani Bouveressen artikkeliin, jossa tämä siteeraa saksalaista
matemaatikkoa Fridrich Ludwig Gottlob Fregeä (1848-1925).
Tämän mukaan ”on yksi asia
olla tosi, toinen asia myöntää totuutena pidetty todeksi, ja tämä erottelu
vetää mukaansa myös sen, että totuuslait ovat yksi asia, väitteen todeksi
myöntämistä säätelevät lait toinen.”
”Eipä tuo vielä kovin
paljon helpottanut tietämisen tuskaa!”
- Ehkä ei, minun oli pakko
myötää. – Sen sijaan Juha Kuvajainen avaa uusimmassa kirjassaan Uskalla tietää – tiedonto vai tietämisen
vapaus (Taivaankaari, Karjaa, 2016) kokonaan uuden näkökulman tietämisen
maailmaan.
”Nykyinen, pelkästään ulkoiseen
tietoon perustuva kulttuurimme on pilkkonut elämän pienen pieniksi paloiksi
eikä kukaan osaa enää liimata niitä yhteen. Olemme luoneet itsellemme tietoon
perustuvan, uskonnon kaltaisen uskomusjärjestelmän – tiedonnon – pitämällä merkityksellisenä
vain sitä, minkä tulkitsemme yleiseksi, tutkimuksin todistetuksi ja objektiiviseksi.
Näin olemme kaventaneet ihmisenä olemisen kenttämme paljon pienemmäksi kuin se
todellisuudessa on.”
”Meidän on syytä pohtia
uudelleen sitä, mitä pidämme tietona ja tietämisenä. Ulkoinen tieto on vain osa
sitä tiedon kokonaisuutta, johon meillä on ihmisinä pääsy. Meillä on kyky
tietää asioita myös sisäisesti, ja tätä kykyä myös käytämme arjessa koko ajan.”
Tiedon tulkinta? Uskallus?
Päätimme Viljon kanssa
palata sapere aude teemaan
viimeistään ensi vuoden toukokuun 25:ntenä päivänä, jolloin on seuraava
helatorstai ja jolloin tasavaltainen Suomi on lähestymässä sadan vuoden
kunnioitettavaa ikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti