Lommo on pahempi kuin
naarmu. Se näkyy. Se maksaa. Pahimmillaan se voi estää matkanteon jatkumisen.
Lommolla ja naarmulla
on kuitenkin se yhteinen ominaisuus, että ne molemmat harmittavat.
Ne herättävät myös
kysymyksen syyllisyydestä. Miten ne syntyivät? Kuka oli ratissa? Kuka maksaa,
jos vakuutus ei ollut kunnossa?
Mutta, mikä
tärkeintä, kukaan ei loukkaantunut. Kukaan ei kuollut.
Käräjille voidaan
tietysti joutua, mutta eiköhän siitä rahalla selvitä. Sakoilla tai seteleillä.
Vankilan ovet eivät
kolise.
Varmaankin
Kultarannan isäntä oli käynyt mielessään läpi nämä erilaiset vaihtoehdot, kun
hän päätti käyttää lommoa ulko- ja
turvallisuuspoliittisessa poliittisessa katsauksessaan.
En ehtinyt nähdä
tekstiä kokonaisuudessaan ennen, kuin aloitin tämän postauksen, vaan tartuin
”lommoon” tapahtumaa koskevasta uutislähetyksestä. (Presidentin kansliasta
saamme varmaankin virallisen tekstin in
due time)
Oletan kuitenkin,
ettei presidentti Sauli Niinistö tarkoittanut, että Suomen ulko- ja
turvallisuuspolitiikassa olisi juuri nyt näkyvissä lommoa tai naarmua, vaan
että sellainen paistaa aika ilkeästi lännen (EU, USA, Nato) ja idän (Venäjä)
välisissä suhteissa.
Kuvaus tuntuu varsin
uskottavalta, kun on seurannut Ukrainan (Krimin) kriisistä alkanutta
uutisvirtaa, joka on jo ehtinyt paisua kohisevaksi koskeksi.
Suomen pikkuruinen
jokivene on kyllä selvinnyt tässä virrassa jokseenkin koskemattomana. Tuskinpa
siihen on (toistaiseksi) jäänyt edes naarmuja puhumattakaan lommosta.
Hätäistä supinaa
ilmatilan loukkauksista ei voi laskea minkäänlaiseksi, varsinaiseksi vaurioksi.
Silti on tietysti
syytä kuunnella tarkalla korvalla, mitä tietoja Suomen presidentin ja Venäjän
ulkoministerin välisestä keskustelusta (Kultarannan jälkeen) vuotaa
julkisuuteen.
Vanhan tyylin
mukaista ”kommunikeaa”, jota hiottaisiin yötä myöten molempien maiden
ulkoministeriöissä ei tietenkään enää tule, mutta silti sananmuotoihin ja
yksittäisiin sanoihinkin kannattanee kiinnittää huomiota.
Voimme kuitenkin olla
satavarmoja siitä, ettei tuossa keskustelussa pelotella suomalaisia eikä
venäläisiä television katsojia kolmannen maailmansodan syttymisellä.
Sellaista lommoa ei
maittemme välisissä suhteissa ole syntynyt, eikä kukaan tervejärkinen
analyytikko voisi edes kuvitella, että maamme olisivat keskinäisissä suhteissa
sellaisella törmäyskurssilla, että tuollainen lommovaara olisi väijymässä.
Keskusteltavaa kyllä
riittää, kuten presidentti Niinistö totesi.
Nato-lommo kuplii
pinnan alla, mutta tosiasioiden edelle tuskin kannattaa suuremmasti ryntäillä.
Ne on vain syytä
tuntea ja tunnustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti