”Kun puoluejohtaja
sanoo olevansa realisti, hän nostaa itsensä norsunluutorniin, kaiken arvostelun
yläpuolelle. Sinne ei idealisteilla eikä muilla pehmiksillä ole asiaa.”
Viljo Vähänen oli
tuohtunut. Eikä aivan turhaan.
Kävimme aamulla
tiiviin keskustelun viikonvaihteen puoluekokouksista Lahdessa ja Turussa. Media
yritti tasapainoilla, mutta kyllähän Kokoomus lohkaisi leijonanosan
julkisuudesta ja porina jatkui heti aamutuimaan, kun Hesarin päätoimittaja emeritus pääsi
ex-kollegoineen ääneen Maikkarilla ja kun ex-pääministeri astui syrjään ja uusi
pääministeri aloitti mini-hallitusneuvottelut.
Viljo piti pitkän
esitelmän realismista.
Kuuntelin pahemmin
hermostumatta, vaikka joskus hänen esityksensä alkavat pitkästyttää ennen kuin
hän pääsee varsinaiseen asiaansa.
Tällä kertaa Viljo
puhui kyllä viisaita. Tiesin, että hän siteerasi jälleen Herra Googlea (johon
ei pitäisi sokeasti luottaa), mutta ei se tälläkään kertaa pahemmin häirinnyt.
Realismi on filosofiassa käsitys,
jonka mukaan on olemassa tietoisuudesta
riippumaton todellisuus. Sana realismi
on muodostettu latinan sanasta res,
joka tarkoittaa olioita ja asioita.
Realismi ja sitä vastustava antirealismi on muotoiltu
ajattelun historiassa monin eri tavoin. Realismin käsite voi esiintyä yhtä
lailla ontologiassa, semantiikassa, tietoteoriassa, metodologiassa, etiikassa kuin
tieteenfilosofiassakin.
Tieteellinen
realismi liittyy vanhempiin filosofisiin kantoihin, mukaan lukien ontologinen realismi ja rationalismi. Tieteenfilosofisena kantana se kehittyi kuitenkin 1900-luvulla
pitkälti vastauksena loogiselle empirismille, ja sen kuvaaminen suhteessa tätä varhaisempiin kantoihin olisi
harhaanjohtavaa.
”Vaikka Alex
Stubb on filosofiantohtori, hänen ei pitäisi käyttää sanaa realisti niin keveästi kuin hän teki esitellessään itseään ennen
puheenjohtajan vaalia. Siihen jäi nimittäin silloin sellainen sivumaku, että
muut kandidaatit – ja etenkin hänen edeltäjänsä – olisivat jollakin tavalla
heiveröisempiä. Eivät nyt ehkä ihan haihattelijoita, mutta eivät kuitenkaan realisteja, totuuden puhujia …”
- Mutta eihän
”realismi” ja ”totuus” ole samoja asioita, yritin sanoa väliin, kun Viljo veti
henkeä. – Realismihan on aina subjektiivinen …
Viljo ei
päästänyt minua pitemmälle.
Keskeinen ongelma
tieteellisessä realismissa on tieteen kehityksen selittäminen. Tieteellinen
realismi katsoo yleensä, että tiede on edistyvä hanke, toisin sanoen tieteen
teoriat kehittyvät yhä paremmiksi tai ennemminkin vastaavat yhä useampiin
kysymyksiin. Realistit ovat taipuvaisia katsomaan, että se mitä uskomme tällä
hetkellä on vain todellisuuden likiarvo, ja että jokainen uusi havainto vie meidät lähemmäksi todellisuuden
ymmärtämistä.
Aloin jo vähän
hermostua.
- Mutta eihän
politiikka ole mitään tiedettä, vaikka politiikan tutkimusta politologiaa pidetään yhtenä
yhteiskuntatieteiden haarana. Alex Stubb halusi varmaankin sanoa Lahden musiikkitaloon
kokoontuneille puoluetovereilleen, että hänen johdollaan Kokoomus tekee vain
järkeviä, todellisuuteen vahvasti ankkuroituja päätöksiä, rehellisesti ja
avoimesti … ei siinä mitään sen kummempaa filosofiaa tarvita … vapaus ja vastuu
…
”Aivan. Juuri
niin. Niinhän kaikki poliittiset johtajat (ainakin Suomessa) sanovat. Ovat aina
sanoneet. Hän on siis realisti ainoastaan
sanoessaan, ettei hän ole puoluejohtajana sen kummempi kuin muutkaan. Hän on ihan
tavallinen vallankäyttäjä siinä missä Kekkonen tai Paasikivi, Fagerholm tai
Sorsa … tai Koivisto ja Niinistö … taikka Holkeri …”
Tästä pääsimme
Viljon kanssa vähitellen yksimielisyyteen.
Kokoomuksen
ex-puheenjohtajan korvia saattoi tosin kumottaa, kun uusi puheenjohtaja julisti
linjapuheessaan, että ”pistevoittojen kerääminen saa nyt loppua”.
Kuinka suuri realisti hän tässä suhteessa on, sen
näyttävät jo varmaan lähipäivät, kun hallituksen on uudessa kokoonpanossa
päätettävä, jatketaanko uuden velan ottamista vai katkaistaanko velkakierre.
Kilometritehtaalle
mahtuu varmaankin vielä väkeä. Realistin
olisi nyt kuitenkin päätettävä, keitä sille tielle pakotetaan ja kuinka kauan
kansakunnan moraalinen selkäranka kestää siitä syntyvää taakkaa.
Yksi oljenkorsi
voi katkaista kamelin selkärangan.
Se on osa
ihmismielestä riippumatonta todellisuutta, ontologista
realismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti