Juokse sinä humma, kun tuo taivas on
niin tumma, ja tiuku on aisan alla. Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun
elämäni maailmalla.
Tapio Rautavaarahan siinä matkaa vuonna 1953 Liinukallaan pitkänlaista
yötaivalta harmitellen sitä, ettei se tyttö ei tullut kyytiin ”kun olen poika
hurjanlainen”. Mutta lohtuna hänellä on, että ”maantien mutkassa pieni on tölli
ja siellä on kirsikkasuuni.”
No. Jonkinlainen kolmiodraamahan siinäkin oli kehitteillä. Tai ainakin
syrjähyppy.
Mutta Viljo Vähänen ei välittänyt tänä aamun, kun aurinko oli juuri noussut
horisontin yläpuolelle lähestyessämme jälleen Ryssänkärkeä, mihin suuntaan
Liinukan harja heittelehti tai kuinka yksinäinen öinen kulkija oli.
Hän halusi keskustella Ukrainan aseteollisuudesta ja Syyrian tilanteesta.
”Ei nyt oikein huvita pehmoilla, kun aseet uhkaavat puhua vanhaa, julmaa
kieltään.”
Hän kertoi lukeneensa Kalevasta Jukka Tarkan kirjoituksen ”Ukrainan aseteollisuus on kriisin
ydin” ja kuulleensa aamu-uutisista, että amerikkalinenlentotukialus Dwight D.
Eisenhover (CVN 69) on lätenyt kotisatamastaan
Norfolkista kohti Välimerta ja Lähi-itää historiallisen pitkälle yhdeksän
kuukauden komennukselle. Mukanaan supertukialuksella on täysi sotalaivojen
saattoryhmä, johon kuuluu lehtitietojen mukaan ainakin ohjusristeilijä Hue City
ja kolme ohjushävittäjää: USS Jason Dunham, USS Farragut ja USS Winston S.
Churchill.
Samanaikaisesti Välimerellä on kymmenen
venäläistä sota-alusta ja Sevastopolista on lähdössä paikan päälle
”lentotukialusten tuhoaja”, Moskva-ohjusristeilijä, joka on varustettu P-1000
Vulkan ohjuksilla.
”Uhkaavalta kuulosti myös Amerikan
presidentin päätös tiivistää ilmaiskuja islamilaista terrorijärjestöä vastaan.
Kohta ilma on rautaa täynnä niin, ettei aamuaurinkokaan uskalla enää nousta.”
Tiesin, että Viljo oli provosoimassa ja
muistutin, että elämme nyt disinformaation hämärässä. Hänkin oli lukenut
keskikesällä eduskunnan suuren valiokunnan sihteerin, Peter Saramon mainion artikkelin
”Mitä uskoa, kun kaikki valehtelevat? – Ukrainan kriisi ja maailman
ymmärtämnen.
Varmaankin hän kohta paljastaisi, mistä kenkä nyt puristaa. Eihän nyt
vielä olla suuren sodan kynnyksellä.
Suurvaltojen laivastot ja lentokoneethan ovat liikkeellä turvaamassa maailmanrauhaa!
”Asevarustelumenot kasvavat kiihtyvällä vauhdilla kaiken aikaa. Se
lienee jonkinlainen fakta, tieteellinen totuus. Rahasummista voidaan tietysti
saivarrella loputtomasti. Erään arvion mukaan koko maailan asevarusteluun kului
viime vuonna 1620 miljardia dollaria. Se on valtava summa. Kuin yrittäisi
laskea tähtiä taivaalla. Mutta eihän sellaista summaa kukaan yhtenä könttinä koskaan näe.
Siinä mielessä Tapio Rautavaara oli oikeassa. Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun
elämäni maailmalla.”
Viljo vetäisi vielä refrengin Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei.
Elämästä ja kuolemastahan tässä on kysymys.
”Jukka Tarkka saattoi osua asian ytimeen. Ukrainan kriisin yksi suurimmista
syistä on siinä, ettei Neuvostoliitto koskaan voinut kuvitella, että sen
aseteollisuuden aarreaitta olisi vaarassa hajota taivaan tuuliin. Eikä yksikään
Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri, ei edes Mihail Gorbatšov, voinut uskoa, että hän joutuisi
palaamaan yöjalasta yksin, rukkaset saaneena, hyljättynä pieneen tölliin.”
”Vaikka Tarkan lähdeaineistona käyttämä, brittiläinen RUSI-ajatushautomo
olisi saattanut suoltaa maailmalle niin sanottua väritettyä totuutta, lienee
varmasti totta ainakin se, että ”Neuvostoaikana nykyisen Ukrainan alueelle rakennettiin
korkean teknologian aseteollisuuskeskus.” Yhtälailla selvältä tuntuu, ettei
sellaista kompleksia sijoitettu (turvallisuussyistä) yhden katon alle, vaan
tuotanto hajotettiin eri paikkoihin. Moottorit, ohjukset, hydrauliikka eri
kyliin pitkin Donbassia.”
“Nyt tästä on syntynyt suuria
ongelmia. Palaset on jollakin konstilla saatava pelastetuiksi pienen tollin
katon alle. Venäjä ei voi ymmärrettävistä syistä jättää niitä Naton
sotasaaliiksi. Siksi se on valmis pysyttämään vaikka teräsaidan omaksi
suojakseen. Tätä ei länsi (EU ja USA) halua millään ymmärtää, vaikka sitäkin
voitaisiin kutsua tieteelliseksi
totuudeksi.”
“Jukka Tarkan väiteet Venäjän juonista
ja Putinin monikantaneuvotteluista jätän vaeltamaan haamuinan hänen omaan
mielenmaisemaansa. Sinne kuuluu myös hänen arvionsa orwellilaisesta
propadandasta. Sen sijaan olen kyllä itsekin hieman ihmetellyt massiivisia
humanitaarisia rekkakaravaaneja, jotka ilmestivät kuin taivaasta Donetsin
altaalle. En kauheasti ihmettelisi, jos ne kaikki eivät palaisikaan Kremlin pieneen
tölliin tyhjinä, vaan joissakin olisi vähän raskaampaa kuormaa Neuvostoliiton
kulta-ajalta.”
Juokse
sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma
ja kahden tässä hiljaa mennään.
Humma
on poijalla ainoa aarre
ja
sellaista ei ole kellään
Hummani
hei, hummani hei, huputiti hummani hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti