285. Rauha! 140920

Rauha säilyi Skotlannin ja Englannin välisellä rajalla. Sen takasi kansa. Viisikymmentäviisi prosenttia riitti. Pulinat pois!

Mutta jännitys muilla rajoilla jatkuu.

Idän ja lännen välinen raja etsii muotoaan Ukrainassa. Viisi kuukautta kestäneessä konfliktissa on tähän päivään mennessä kuollut jo yli kolmetuhatta ihmistä. Se on ehdottomasti liikaa.

Olisiko nyt korkea aikaa löytää tie rauhaan?

Eilen Valko-Venäjän pääkaupungissa, Minskissä julkistettu yhdeksänkohtainen memorandum herättää vihdoin toiveita siitä, että aseiden äänet vaikenevat ja todellinen tie rauhaan avautuu.

Ukrainan entinen presidentti Leonid Kutšma luki tekstin. Venäjän Ukrainan-lähettiläs Mikhail Zurabov,  ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjn edustaja, kokenut sveitsiläinen diplomaatti Heidi Tagliavini seurasivat vieressä. Medialle puhuivat myös Venäjä-mielisten kapinallisten Donetskin alueen johtaja Alexander Zakharshenko ja kapinallisten Luhanskin alueen johtaja Igor Plotnitski.

Jäi vankka tunne siitä, että nyt olivat asialla oikeat ihmiset, ne jotka pystyvät todellisiin tekoihin.

Oli aika riisua kaikki symbolistiset kromeluurit ja tarttua kiinni tosi toimiin.

Tuloksena oli tiekartta, joka voi antaa mahdollisuuden kriisin rauhanomaiseen ratkaisuun ja tarjota keinon riisua neuvottelujen yltä arvovaltataistelun tukahduttavan raskas mantteli.

Sotatoimet on lopetettava heti. Kolmenkymmenen kilometrin puskurivyöhyke, jolta raskaat aseet poistetaan, on satava aikaan heti, kun neuvottelutulos on vahvistettu. Sotilaskoneilta ja taistelulennokeilta kielletään pääsy suojavyöhykkeelle. Vain Etyjin tarkkailijoiden koneet saavat luvan lentää. Kaikki ulkomaiset joukot ja aseet vedetään pois Ukrainan maaperältä ja turvavyöhyke jaetaan sektoreihin, joiden rajoista sovitaan yhteisesti.

Viimeksi mainittu kohta (9) tuo mieleen Berliinin kysymyksen ratkaisun toisen maailmansodan päättyessä.

Sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse merkitä samanlaista konfliktin jäätymistä vuosikymmeniksi eikä ”Berliinin muurin” pystyttämistä.

Venäjä-mielisten paikallisjohtajien mukanaolo memorandumin laatimisessa oli tärkeää, vaikka Luhanskin ja Donetskin itsenäisiksi julistautuneita ”kansantasavaltoja” ei mainittu tekstissä. Niiden asemasta ja rajoista käytäneen varmaankin melkoista kädenvääntöä siinä yhteydessä, kun edessä olevien parlamenttivaalien käytännöllisistä järjestelyistä sovitaan.

Aikaan sellaisiin neuvotteluihin tuntuu juuri nyt olevan kohtuuttoman vähän, sillä vaalit pitäisi toimittaa jo ensi kuussa.

Tässä asiassa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentillä, Ilkka Kanervalla tulee olemaan ennalta-arvaamattoman tärkeä rooli. Työ ei vaadi enää henkilökohtaisen tai kansallisen profiilin korottamista, koska profiili on jo nykyisellään riittävän korkealla. Etyj ei ole enää Naton ja Euroopan Unionin  apujärjestö Euroopan turvallisuuden suuria poliittisia linjakysymyksiä ratkottaessa, vaan siitä on Ukrainan kriisin myötä tullut arvostettu ja tärkeä toimija.

Itäisen Euroopan asema kansainvälispoliittisessa valtataistelussa on kylmän sodan jälkeen jäänyt kuitenkin varsin epämääräiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen pystytetty rautaesirippu jakoi Euroopan tylysti kahteen osaan, itäiseen ja läntiseen. Dramaattisimmin tämä jako näkyi lähes 45 vuoden ajan Saksan kohdalla.

Syvät arvet paljastuivat vasta syksyllä 1989, kun Berliinin muuri murtui ja kun vain vuosi sen jälkeen Saksa yhdistyi.

Silloin alkoi lännen vyörytys kohti itää – rauhanomaisesti joitakin mittasuhteiltaan vähäisiä selkkauksia lukuun ottamatta.

Seinä tuli vastaan vasta Ukrainassa. Välimaastoon jäivät satelliittivaltiot, Neuvostoliiton lähiulkomaat.

Tämän pitkän tanssin myötä maailmanpolitiikan geopoliittinen painopiste alkoi siirtyä pois Euroopasta. Sodan uhka katosi horisontin taakse. Euroopasta tuli vähitellen pasfistinen, mikä loi automaattisesti enemmän elintilaa Kiinalle ja uudeksi voimatekijäksi muodostuneelle islamilaisella maailmalle (ks. Robert Kaplan: ”The Long Game in Eastern Europe”, Stratfor, 17.9.2014).

Tätä tilannetta ratkotaan nyt itäisessä Ukrainassa.

Siksi Minskin memorandum on tärkeä. Se saattaa muodostua koko tuskallisen prosessin käännekohdaksi.

Mutta.

Pitkällä tanssilla on pitkät varjot.

Pysyvä aselepo ja rauha antaisivat kuitenkin mahdollisuuden uuteen tasapainoon.