”Ole nyt tarkkana. En tarkoita, että akateeminen urani olisi loppumassa,
koska se ei ole koskaan alkanutkaan. Sen sijaan lensin ulos kuin leppäkeihäs
skruuviakatemiasta. Minua ei tosin kukaan heittänyt mihinkään, vaan lopetin
omia aikojani, omasta päätöksestäni, koska pelkäsin, että jään koukkuun ja
katsoin, ettei minulla tässä iässä ole enää varaa moisiin hienouksiin.”
Viljo Vähänen selosti näennäisen kepeästi päätöstään luopua syksyllä
aloittamastaan Skruuviakatemiasta vain kahden luentosarjan jälkeen, kun ”alkupeleistä”
oltiin siirtymässä ”kotkiin” ja edessä olisivat olleet ”passimisääri” ja ”bolseviikki”,
minkä jälkeen hänestä olisi tullut täysin koulutettu skruuviakateemikko.
Kävi kuitenkin selväksi, että päätös oli sittenkin aika kipeä, koska
skruuvin johtotähtenä oli ollut lääketieteen korkein esimies, arkkiatri Arvo
Ylppö, joka pelasi innokkaasti vielä yli satavuotiaana.
Miksi ei sellaiseen koukkuun olisi voinut jäädä aivan vapaaehtoisesti? Täytyyhän
ihmiset elää ja etsiä aina uusia virikkeitä. Viljohan on vielä kaukana sadan
vuoden rajasta.
Hän halusi perustella:
”Tänään luin Googlesta, kuinka Jukka Kemppinen käsitteli blogissaan koukuttumista.
Kuvaksi hän oli valinnut kirkkaan ongenkoukun. Minä en halua, että minusta
tulee joku arvo ylppö. J.K. kyseli, tietääkö joku, että pelit ovat
vahingollisia ja kertoi, kuinka hänen lastensa isoisä (tällä kiertoilmaisulla
hän yrittää aina välttää kehumasta itseään) oli sanonut, miten muut lääkärit
oikein pelkäsivät Arvo Ylpön skruuvi-iltoja. Ylppö oli niin koukuttunut, ettei
häntä tahtonut saada lopettamaan millään. Eikä h’n lopettanutkaan. Minä päätin
lopettaa ajoissa eli ennen kuin olin aloittanutkaan. Enkä minä aio aloittaa
viulutuntejakaan, mutta sen sijaan taidan jatkaa akateemista uraani
latinankielen parissa.”
Tämä riitti tällä kertaa akateemisista harrastuksistamme.
Mutta.
”Tunnetko Golliwogin nukkehahmon?”
En tietenkään tuntenut, mutta Viljo hyppäsi kevyesti uuteen aiheeseen.
”Alex Stubbin ministeriö jäi siis yhden Mustan Pekan varaan. Yhden
kansanedustajan marginaalilla hänen on ratsastettava kevääseen saakka. Se
vaatii kyllä melkoisia jonglöörin taitoja …”
- Ja hyvää tuuria, sain pistetyksi väliin ennen kuin Viljo aloitti
luentonsa mustanaamaisesta mistrel-nukesta ja omasta mustanpekan tulkinnastaan.
”Golliwogin esikuvana oli amerikkalainen, mustanaamainen ministrel-nukke,
Mustan Pekan isoisän isä. Lastenkirjallisuudessa hän esiintyi ensimmäisen
kerran vuonna 1895 Florence Kate Uptonin The Adventures
of Two Dutch Dolls -kirjan
kuvituksessa. (Viljo näytti tabletiltaan kuvan) Ministrel-showssa etenkin valkoihoiset
esiintyjät värjäsivät kasvonsa mustiksi ja huulensa punaisiksi karrikoidakseen
afroamerikkalaisen väestön musiikkia, vaatetusta ja tanssia.
Ne kehittyivät 1830-luvulla kaksijakoisiksi.
Ensimmäinen osa, jossa esiintyivät vain miehet, alkoi ohjaajan komennolla "Gentlemen, be
seated!". Laitimmaisiksi sijoitetut esiintyjät esittivät pilapuheita ja
muu ryhmä esitti lauluja. Toisessa näytöksessä oli mukana myös akrobaatteja ja
tanssijoita”.
Viljo olisi varmaankin puhunut vaikka kuinka
pitkään Golliwogistaan, mutta pitkän tuokion jälkeen keskeytin hänet, kun hän
oli jo ehtinyt elokuvaan Pekka ja Pätkä
neekereinä” ja Musta Pekka kortteihin, ja oli tulossa Halva OYn golliwog-hahmoihin
lakritsipurkeissa ja salmiakkimatoissa.
Ajattelin, ettei meidän kannattaisi siirtyä
Mustan Pekan ympärillä käytyyn rasismikeskusteluun ja siitä aiheutuneisiin markkinointikieltoihin.
- Mihin puhuja pyrkii?
Viljo pysähtyi miettimään.
”Kun Pekka Haavisto valittiin vuosi sitten
kehitysministeriksi Heidi Hautalan paikalle, hän kertoi nyt – jouduttuaan
jättämään Stubbin ministeriön – että tuolloin hänelle jäi Musta Pekka käteen.
Se tarkoitti pahinta mahdollista ministeriötä ja etenkin omistajaohjausta. Hän
tiesi, ettei sillä kortilla loppupelissä olisi mitään arvoa. Hän lentäisi ulos
se kourassaan kuin leppäkeihäs. Ei siis omasta tahdostaan, kuten minä
skruuviakatemiasta, vaan poliittisen pelin tuloksena. Ei siinä
golliwog-hahmolla ollut sanansijaa. Hyvä mies siinä jauhettiin niin pieniksi
murusiksi, että hän varmuudella solahtaisi läpi turvaverkosta.”
”Vihreän köyden päässä hän heiluu nyt hiljaa
odottaen ensilunta ja uutta kevättä.”
- Sellainenhan on usein Mustan Pekan kohtalo
poliittisessa korttipelissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti