284. Skotti 140918

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi ajattelin ottaa blogiini nyt ensimmäisen kerran valokuvan, vaikka olen kyllä huomannut, että varsinaiset blogistit ovat käyttäneet tätä kikkaa jo paljon aikaisemmin. Joillekin siitä on tullut melkein tavaramerkki.

En kuitenkaan onnistunut siirtämään kuvaa siitä, kun kuningatar Elisabet II tarkasti Skotlannin kuninkaallisen rykmentin vierailulla Edinburghissa heinäkuussa 2011. (Ehkäpä se on hyväkin, koska en tiedä, millaisiin julkaisuoikeudellisiin ryteikköihin olisin saattanut ajautua. Kuva löytynee kyllä YLEn arkistoista)

Tänään skotit ovat ryhmittyneet uuteen itsenäisyystaisteluun. Media on meilläkin pullollaan kuvia ja tekstejä. Kansanäänestyksen lopputulosta jännitetään maailmalla. Ian Rutherfordin kuva parin vuoden takaa on täynnä symbolistista latausta. Lyhyitä ja pitkiä oppikursseja Skotlannin historiasta on tullut kerrattua jo muutaman viikon ajan.

Tässä pieni välähdys Ylen uutisista toissapäivältä: Skotlanti säilytti itsenäisyytensä taistellen, mutta menetti sen siirtomaahaaveisiin (Petri Raivio)

”Englannin ja Skotlannin joukot olivat ryhmittymässä asemiinsa, kun englantilainen ritari sir Henry de Bohun haastoi Skotlannin kuninkaan Robert I:n kaksintaisteluun. Kuninkaalla oli aseinaan vain kirves ja pieni miekka, ritarilla taas täydet sotavarusteet. Miehet ratsastivat toisiaan kohti, de Bohun laski peitsensä. Täydessä vauhdissa kuningas väisti ja halkaisi de Bohunin pään kirveellään. Kaksinkamppailusta käynnistyi Bannockburnin taistelu, josta tuli kesäkuussa kuluneeksi 700 vuotta. Kaksi päivää kestänyttä taistelua muistellaan Skotlannissa mielellään, sillä kuningas Robertin eli Robert Brucen johtamat skottijoukot päihittivät Bannockburnin soisilla tantereilla englantilaiset, vaikka englantilaisilla oli joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksinkertainen miesylivoima. Taistelu oli osa Skotlannin ensimmäistä itsenäisyyssotaa, jonka seurauksena Englanti tunnusti Skotlannin itsenäisyyden 1328.”

Skottien itsenäisyystaistelulla on siis pitkät juuret. Tämä päivä on vain yksi helmi vuosisatojen pituisessa nauhassa.

Mutta mitähän kuningatar Elisabeth II mahtaakaan sanoa, kun hän ojentaa kättään Skotlannin kuninkaallisen rykmentin eturivissä seisovaa nuorta miestä kohti? Kirves ja pieni miekka ainakin puuttuvat. Valkoisen, punaisen ja tumman rytmiikka on häikäisevä. Tankoihin käärityt liput sojottavat kohti taivasta.

Tänään puhuu skottilainen kansa.

Yöllä lasketaan ääniä. 

Huomenna tietää koko maailman lopputuloksen.

Ylihuomenna alkaa keskustelu seurauksista – olipa kansanäänestyksen lopputulos mikä tahansa.